Saavutettavuus riippuvuuksien hoidossa: Asiakkaana lievästi kehitysvammaiset ja laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavat henkilöt

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee lievästi kehitysvammaisten ja laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavien henkilöiden (MBID) kohtaamia saavutettavuuden esteitä riippuvuuksien hoitoprosessissa. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa, millaisia esteitä MBID-henkilöt kohtaavat hoitoon hakeutumisessa, hoitoon sitoutumisessa ja toipumisessa. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Heidi Vanjusovin (2022) saavutettavuuden viiden ulottuvuuden mallia, jota täydennetään sosioemotionaalisella ulottuvuudella. MBID-henkilöt ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa riippuvuuden kontekstissa ja altistuvat herkemmin sekä riippuvuuden kehittymiselle että saavutettavuuden esteille. Kotimaista tutkimusta aiheesta on vähän. Teoreettisessa viitekehyksessä esitellään tutkielman aiheen näkökulmasta keskeisimmät käsitteet, joita ovat lievä kehitysvammaisuus ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet sekä saavutettavuus. Riippuvuutta tarkastellaan ilmiönä ja teoriassa sekä MBID-henkilöiden riippuvuuksien hoidon erityispiirteiden näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on, mitä saavutettavuuden esteitä MBID-henkilöt kohtaavat hoitoprosessin aikana.

Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu yhdeksästä vertaisarvioidusta artikkelista, joista yksi on kotimainen ja loput kansainvälisiä. Aineisto kerättiin pääosin Andor-tietokannasta ja analysoitiin teoriaohjaavalla analyysilla hyödyntämällä Vanjusovin mallin ulottuvuuksia. Tuloksien perusteella institutionaalisia esteitä muodostivat palvelujärjestelmän rakenteelliset esteet, hoitomenetelmien heikko saavutettavuus ja soveltuvuus sekä ammattilaisten osaamisvaje. Informatiivisia esteitä olivat tiedonpuute hoitovaihtoehdoista, tiedon saavuttamattomuus ja abstraktien käsitteiden ymmärtämisen haasteet. Fyysisen ja taloudellisen saavutettavuuden esteitä olivat taloudellinen epävakaus, altistava elinympäristö ja haasteet rahojen hallinnassa. Kokemuksellisia esteitä muodostivat ammattilaisten negatiiviset asenteet ja MBID-henkilöiden heikko pystyvyysusko. Aineiston lisäulottuvuudeksi muodostui sosioemotionaalinen ulottuvuus, joka liittyy sosiaalisen ympäristön vaikutuksiin, yksinäisyyteen, kuulumisen tarpeeseen ja tunteiden säätelyn haasteisiin.

Johtopäätöksenä tutkielma osoittaa, että MBID-henkilöiden kohtaamat saavutettavuuden esteet ovat monitasoisia ja toisiinsa kietoutuneita, eivätkä ne rajoitu pelkästään palvelujärjestelmän rakenteisiin. Esteet voivat kasautua ja vaikeuttaa hoitoon hakeutumista, hoitoon sitoutumista ja toipumista. Vanjusovin malli tarjoaa toimivan viitekehyksen esteiden jäsentämiseen, mutta ei kata kaikkia aineistosta nousseita teemoja, minkä vuoksi sosioemotionaalinen ulottuvuus on tarpeellinen lisäys täydentämään mallia. Tutkielman tulosten soveltamista kotimaiseen palvelujärjestelmään rajoittaa suomalaisen tutkimustiedon vähyys. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti MBID-henkilöiden päihteiden käytön yleisyydestä Suomessa, heidän omista kokemuksistaan päihdehoidossa, toimivista varhaisen tuen käytännöistä ja hoidon vaikuttavuudesta pitkällä aikavälillä.