Parisuhteen muutokset vanhemmuuteen siirryttäessä: vanhempien tuen tarpeet ja sosiaalityön varhaisen tuen mahdollisuudet

Abstract

Tutkielman aiheena on vanhempien parisuhteen muutokset vanhemmuuteen siirtymän aikana sekä vanhempien tuen tarpeet ja sosiaalityön mahdollisuudet vastata näihin tarpeisiin varhaisen tuen keinoin. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisia vaikutuksia raskausajalla sekä lapsen ensimmäisellä elinvuodella on ensi kertaa vanhemmiksi tulevien vanhempien parisuhteeseen sekä millaisia tuen tarpeita vanhemmilla esiintyy ja millaiset ovat sosiaalityön keinot ja tukimuodot tukea vanhempien parisuhdetta ja vuorovaikutusta. Tutkielmassa on kaksi tutkimuskysymystä, joista toinen liittyy vanhempien parisuhteen muutoksiin vanhemmuuteen siirryttäessä ja toinen varhaisen tuen mahdollisuuksiin vastata näihin tuen tarpeisiin. Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee vanhemmuuteen siirtymää, vanhempien vastuunjakoja arjessa, yhteisvanhemmuutta sekä varhaista tukea ja suomalaisen sosiaalipalvelujärjestelmän varhaisen tuen muotoja. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostuu 15 tieteellisestä, ajan-kohtaisesta ja vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Tutkimusaineisto painottuu kansainväliseen tutkimukseen, kansainvälisiä artikkeleita valikoitui 13 ja suomalaisia 2. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa tutkimusaineisto teemoiteltiin keskeisten sisältöjen ja havaintojen perusteella. Tulosten perusteella vanhemmuuteen siirtyminen on parisuhteen kannalta merkittävä muutos, johon liittyy vanhemmilla usein kuormittuneisuuden lisääntymistä, parisuhdetyytyväisyyden laskua sekä muutoksia vuoro-vaikutuksessa ja arjen vastuiden jakautumisessa. Muutokset eivät ole kuitenkaan yksiselitteisiä, eivätkä kosketa kaikkia pareja samalla tavalla. Osa vanhemmista kokee myös parisuhteen vahvistuneen vanhemmuuteen siirtymän aikana. Vanhempien kokemuksista nousseita keskeisiä tuen tarpeita ovat emotionaalinen tuki, vuorovaikutus- ja konfliktinhallintataidot, arjen konkreettinen tuki sekä parisuhteen ja läheisyyden hoitaminen. Tulosten perusteella erityisesti raskausaikana tarjottu tuki vahvistaa vanhempien valmiuksia kohdata vanhemmuuteen siirtymään liittyviä muutoksia. Varhaisen tuen muodot ovat tärkeitä jo raskausaikana ja lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, erityisesti ennaltaehkäisevästä näkökulmasta. Sosiaalityön roolia parisuhteen varhaisessa tukemisessa tulisi vahvistaa kehittämällä matalan kynnyksen ja helposti saavutettavia tukimuotoja, jotka huomioivat perheiden yksilölliset tilanteet.