Masculinity Practices in the Disclosure Processes of Men Who Were Targets of Sexual Violence as Boys

Abstract

Väitöskirjassa tarkastellaan maskuliinisuuskäytänteitä seksuaaliväkivallan kohteeksi poikina joutuneiden miesten kertomisen prosesseissa. Seksuaaliväkivaltaa kohdistetaan lapsiin ja nuoriin ympäri maailmaa, mutta pojat ovat erityisen vaiennettuja, sillä heihin liitetty ’uhrius’ voidaan kollektiivisesti torjua ja kieltää. Seksuaaliväkivallasta vaikeneminen voi kestää vuosikymmeniä, ja osa pojista kasvaa miehiksi, jotka eivät ole koskaan kertoneet asiasta kenellekään. Tämä vaikeneminen voi myös johtaa siihen, etteivät miehet välttämättä edes aikuisiällä ymmärrä joutuneensa poikina seksuaaliväkivallan kohteiksi. Ammattilaisillekin poikiin kohdistetun seksuaaliväkivallan tunnistaminen voi olla haastavaa, sillä siihen liittyvä ymmärrys ja tieto on puutteellista.

Tätä tutkimusta varten on haastateltu sekä miehiä, joihin kohdistettiin poikina seksuaaliväkivaltaa, että ammattilaisia, jotka työskentelevät tämän kohderyhmän kanssa. Lisäksi yksi osallistuja, johon oli poikana kohdistettu seksuaaliväkivaltaa, osallistui tutkimukseen kirjallisesti. Aineistoa tulkittiin kolmessa eri osajulkaisussa hyödyntäen diskurssianalyysia, sisällönanalyysia sekä jäsenyyskategorian analyysia. Tässä yhteenvedossa tarkastellaan maskuliinisuusteoreettisen sekä intersektionaalisen viitekehyksen avulla sitä, kuinka miehet navigoivat ja neuvottelevat maskuliinisuuskäytänteitä kertomisen prosesseissaan. Väitöskirjassa lisäksi kuvataan miesten itsetutkiskelua liittyen heidän minäkuvaansa ja seksuaalisuuteensa sekä avunhaun ja -saamisen haasteisiin.

Tutkimuksen tulosten mukaan miehet navigoivat ja neuvottelevat maskuliinisuuskäytänteitä hiljaisuuden ja kertomatta jättämisen kautta pysyäkseen kunnioitettavina yhteiskunnassa. Seksuaaliväkivallasta kertominen puolestaan haastaa näitä maskuliinisuuskäytänteitä. Tyypillisesti miehet tasapainottelevat tilanne-ja kontekstisidonnaisesti erilaisten maskuliinisuuskäytänteiden välillä. Tarvitsemme lisää intersektionaalisesti suuntautuvaa tutkimusta koskien rakenteellisia haasteita, joita poikina seksuaaliväkivallan kohteina olleet miehet ovat kohdanneet seksuaaliväkivallasta kertomiseen sekä avunsaantiin liittyen.

In this doctoral dissertation, masculinity practices in the disclosure processes of men who were the targets of sexual violence as boys are examined. Although many children and young people across the world are targets of sexual violence, boys in particular may be silenced due to their ‘victimhood’ being collectively resisted or denied. It typically takes over a decade for men to tell anyone that they have been targets of sexual violence, and some boys grow up without ever telling anyone. This silence and invisibility surrounding sexual violence against boys may mean that the boys themselves fail to identify themselves as targets of sexual violence, even after reaching adulthood. Furthermore, professionals may lack the necessary knowledge and skills to recognise sexual violence against boys.

In this study, data were drawn from interviews with adult men who were targets of sexual violence as boys and from professionals who worked with this target group. Additionally, one participant who had been the target of sexual violence as a boy participated in the study in writing. The data were analysed in three different scientific articles by utilising discourse analysis, content analysis, and membership categorisation analysis. In this summary, various conceptualisations of masculinities and an intersectional approach, the ways in which men navigate and negotiate masculinity practices during their disclosure processes were examined. Additionally, men’s self-explorations regarding their sense of self, their sexualities, and the challenges they faced in seeking and receiving help after being targets of sexual violence as boys were explored.

According to the research findings, men navigate and negotiate masculinity practices through non-disclosure and silence to ensure that they remain respectable in society. Therefore, disclosing sexual violence means that men must challenge accepted masculinity practices. Typically, men balance contextually and situationally between different masculinity practices. Based on the research findings, it is suggested that future researchers should adopt intersectional approaches to uncover the structural challenges men face in their disclosure and help-seeking processes.