Erityistä tukea tarvitsevat henkilöt eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuissa

Abstract

Sosiaalihuoltolaissa (1301/2014 3 §) erityisen tuen tarpeessa oleva henkilö kuvaillaan henkilönä, joka esimerkiksi riippuvuus- tai mielenterveyssairauden takia ei pysty tai osaa hakea sellaisia sosiaali- tai terveyspalveluita, joita tarvitsisi ja jonka palveluntarve käsittää usein monia palveluita. Erityisen tuen tarve ei ole useinkaan yksittäinen ongelma, vaan ennemmin kompleksinen tilanne, jossa henkilön ongelma ovat yhteen kietoutuneita ja laajoja. Sosiaalihuoltolakiin erityisen tuen tarve on kirjattu vuonna 2015 ja sitä on täsmennetty vuoden 2023 lakiuudistuksessa.

Tässä sosiaalityön tutkielmassa tarkastellaan, millaisena aikuisen henkilön erityisen tuen tarve näkyy eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuissa sekä miten eduskunnan oikeusasiamies ohjaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa toimimaan ammatillisesti erityisen tuen tarpeessa olevien henkilöiden kanssa. Tutkielma on taustoitettu haavoittuvuuden ja erityisen tuen tarpeen käsitteillä sekä kuvaamalla, mitä asiakkaan erityisen tuen tarve edellyttää sosiaalityöntekijältä. Tutkielmassa kuvataan myös sosiaalityöntekijöiden käyttämää eettistä harkintaa sekä hyvää hallintoa sekä havainnollistetaan eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaa ja hallituksen esityksien tarkoitusta. Näiden avulla lukijan on helpompi ymmärtää, millä perusteella eduskunnan oikeusasiamies ratkaisuja lausuu.

Tutkielman aineistona toimivat erityistä tukea koskevat eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut vuosilta 2021–2025. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Aineiston analyysi on tehty analyysikehikon avulla, joka on muotoiltu sosiaalihuoltolain lakimuutoksia ja -uudistuksia valmistelleiden hallituksen esityksien HE 197/2022 ja HE 164/2014 sisällön analyysin pohjalta. Analyysikehikon avulla aineistosta on nostettu esille erityisen tuen tarvetta kuvaavia sekä palvelujärjestelmää ohjaavia asioita.

Tutkimustuloksista on havaittavissa, että erityisen tuen tarpeessa olevat henkilöt eivät aina tule tunnistetuiksi palvelujärjestelmässä. Tämä aiheuttaa haasteita heidän palveluidensa toteutumisessa. Omatyöntekijyyden toteutuminen vaikuttaa asiakkaiden tilanteeseen myönteisesti. Myös asiakkaiden palvelutarpeen tunnistamisessa on puutteita, eikä palvelujärjestelmä mahdollista oikeiden palveluiden tarjoamista. Erityisen tuen tarpeessa olevia aikuisia voisi tavoittaa parhaiten matalan kynnyksen päiväkeskustyylisillä palveluratkaisuilla sekä palveluilla, jotka perustuvat luottamussuhteen luomiseen eivätkä edellytä sitoutumista päihteettömyyteen tai kuntoutukseen. Palvelujärjestelmä ja -rakenteet sekä institutionaaliset käytännöt eivät aina tue sosiaalityöntekijän työtä erityisen tuen tarpeessa olevan henkilön kanssa. Jatkotutkimuksena voisikin tutkia eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuissa esiintyviä erityisen tuen tarpeessa olevien henkilöiden kohtaamia rakenteellisia haavoittavuuksia.

In the Social Welfare Act (1301/2014 § 3) a person in need of special support is described as someone who, for example due to a substance use disorder or a mental health condition, is unable or does not know how to seek the social or health services they need, and whose service needs often involve multiple services. The need for special support is rarely a single issue; rather, it is a complex situation in which a person’s problems are intertwined and broad in scope. The concept of special support was incorporated into the Social Welfare Act in 2015 and was further specified in the legislative reform of 2023.

This social work thesis examines how an adult’s need for special support appears in the decisions of the Parliamentary Ombudsman of Finland and how the Ombudsman guides social and health care services to act professionally when working with individuals who require special support. The thesis is grounded in the concepts of vulnerability and special support needs and describes what a client’s special support needs require from a social worker. The thesis also outlines the ethical judgement used by social workers, the principles of good governance, and illustrates the operations of the Parliamentary Ombudsman as well as the intent of the Government’s legislative proposals. These elements help the reader understand the basis on which the Parliamentary Ombudsman issues decisions.

The research material consists of the Parliamentary Ombudsman’s decisions concerning special support from the years 2021–2025. This is a qualitative study. The analysis was conducted using an analytical framework developed on the basis of the content of Government Proposals HE 197/2022 and HE 164/2014, which prepared amendments and reforms to the Social Welfare Act. Using this framework, the study identifies factors that describe special support needs and elements that guide the service system.

The findings indicate that individuals in need of special support are not always identified within the service system. This creates challenges in ensuring that their services are delivered appropriately. The presence of a designated worker has a positive impact on clients’ situations. There are also shortcomings in identifying clients’ service needs, and the service system does not always enable the provision of appropriate services. Adults with special support needs could be better reached through low-threshold, day‑center‑style services and through services based on building a trustful relationship rather than requiring commitment to sobriety or rehabilitation. Service systems, structures, and institutional practices do not always support social workers’ efforts when working with individuals in need of special support. Future research could examine the structural vulnerabilities experienced by individuals with special support needs as reflected in the Parliamentary Ombudsman’s decisions.