Faskiotomioiden määrä säärimurtumapotilailla Suomessa vuosina 1997 - 2021 : Kansallinen analyysi HILMO-rekisteristä
Väänänen, Pekka (2026)
2026
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
Hyväksymispäivämäärä
2026-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202602172542
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202602172542
Tiivistelmä
Säärimurtumat kuuluvat kymmenen yleisimmän sairaalahoitoa vaativan murtumatyypin joukkoon ja niihin liittyy akuutin aitiopaineoireyhtymän riski. Aitiopaineoireyhtymän hoito vaatii usein kiireellistä faskiotomiaa, jonka tarkoituksena on estää pysyvät lihas- ja hermovauriot. Faskiotomia on invasiivinen toimenpide, johon liittyy merkittäviä komplikaatioriskejä, kuten infektioita ja hermovaurioita. Faskiotomioiden kansallista ilmaantuvuutta säärimurtumapotilailla ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää faskiotomioiden määrää säärimurtumapotilailla Suomessa vuosina 1997–2021.
Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, joka perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusjärjestelmästä (HILMO) kerättyyn aineistoon. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki täysi-ikäiset potilaat, joiden hoitojakson päädiagnoosina oli säärimurtuma (ICD-10 S82.1-S82.3), ja joille tehtiin faskiotomia (toimenpidekoodi NGM10). Tutkimusajanjakso oli 1.1.1997–31.12.2021.
Vuosina 1997–2021 Suomessa kirjattiin yhteensä 47 268 säärimurtumaa (44,4 per 100 000 henkilövuotta) ja 1 219 faskiotomiaa (1,1 per 100 000 henkilövuotta). Faskiotomioiden määrä oli keskimäärin 49 toimenpidettä vuodessa, ja niiden suhteellinen osuus kaikista säärimurtumista oli keskimäärin 2,6 %. Suurin osuus havaittiin vuosina 2003–2007 (yli 4 % vuosittain), minkä jälkeen trendi oli laskeva ja jäi 2010-luvulla keskiarvoltaan alle 2 %:n. Suurin osa faskiotomioista liittyi sääriluun varren murtumiin (n = 676; 55,5 %).
Faskiotomioiden ilmaantuvuus sekä suhteellinen osuus säärimurtumapotilailla on vähentynyt Suomessa tutkimusajanjakson aikana. Muutoksen taustalla saattavat olla leikkaustekniset sekä traumaepidemiologiset muutokset, kuten suprapatellaarisen ydinnaulauksen yleistyminen ja suurienergisten vammojen väheneminen. Tutkimustulosten mukaan faskiotomiat ovat harvinaisia säärimurtumapotilailla suomalaisessa hoitoympäristössä.
Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, joka perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusjärjestelmästä (HILMO) kerättyyn aineistoon. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki täysi-ikäiset potilaat, joiden hoitojakson päädiagnoosina oli säärimurtuma (ICD-10 S82.1-S82.3), ja joille tehtiin faskiotomia (toimenpidekoodi NGM10). Tutkimusajanjakso oli 1.1.1997–31.12.2021.
Vuosina 1997–2021 Suomessa kirjattiin yhteensä 47 268 säärimurtumaa (44,4 per 100 000 henkilövuotta) ja 1 219 faskiotomiaa (1,1 per 100 000 henkilövuotta). Faskiotomioiden määrä oli keskimäärin 49 toimenpidettä vuodessa, ja niiden suhteellinen osuus kaikista säärimurtumista oli keskimäärin 2,6 %. Suurin osuus havaittiin vuosina 2003–2007 (yli 4 % vuosittain), minkä jälkeen trendi oli laskeva ja jäi 2010-luvulla keskiarvoltaan alle 2 %:n. Suurin osa faskiotomioista liittyi sääriluun varren murtumiin (n = 676; 55,5 %).
Faskiotomioiden ilmaantuvuus sekä suhteellinen osuus säärimurtumapotilailla on vähentynyt Suomessa tutkimusajanjakson aikana. Muutoksen taustalla saattavat olla leikkaustekniset sekä traumaepidemiologiset muutokset, kuten suprapatellaarisen ydinnaulauksen yleistyminen ja suurienergisten vammojen väheneminen. Tutkimustulosten mukaan faskiotomiat ovat harvinaisia säärimurtumapotilailla suomalaisessa hoitoympäristössä.