Suomen vesihuollon fyysisen turvallisuuden nykytila ja kehittäminen

Abstract

Vesihuolto on osa kriittistä infrastruktuuria, jonka toimivuus on välttämätöntä niin väestön terveyden kuin yhteiskunnan toimintakyvyn ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Sekä pitkällä aikavälillä että myös lähivuosien aikana tapahtuneet vesihuoltoon kohdistuneet fyysiset uhat ja häiriöt osoittavat puutteita fyysisen suojauksen tasossa ja korostavat fyysisen turvallisuuden merkitystä.

Tämän työn tavoitteena oli selvittää, miten fyysinen turvallisuus toteutuu Suomen vesihuollossa nykyisessä turvallisuusympäristössä ja pohtia, miten vesihuollon fyysisen turvallisuuden tilaa voidaan kehittää. Työssä tutkittiin vesihuoltoon kohdistuvia fyysisiä uhkia sekä fyysisen turvallisuuden toteutumiseen liittyviä haasteita ja puutteita. Tutkimuksessa keskityttiin pääasiassa talousveden hankintaan, käsittelyyn ja jakeluun liittyviin vesihuoltojärjestelmän osiin. Aineistona toimivat kirjallisuuskatsaus sekä laadullisen tutkimusperiaatteen mukaisesti toteutetut asiantuntijahaastattelut.

Suomen vesihuoltoalalla ei ole tiedossa merkittäviä fyysisen turvallisuuden pettämiseen liittyviä häiriötilanteita, jotka olisivat vaikuttaneet vedenlaatuun tai -jakeluun. Vesihuoltoon kohdistuvat fyysiset uhat johtuvat tyypillisesti luonnonilmiöistä, onnettomuuksista tai ulkopuolisten tahojen aiheuttamista häiriöistä. Suomessa keskeiset vesihuollon fyysisen turvallisuuden toteutumisen haasteet ja puutteet liittyvät vesihuollon toimijakentän hajanaisuuteen ja alan vaihteleviin käytäntöihin. Merkittäviä haasteita tunnistetaan resurssipulaan, rakenteellisiin ja maantieteellisiin tekijöihin sekä tiedonkulkuun liittyen. Turvallisuusympäristön muutoksen myötä myös turvallisuusasenteissa on tapahtunut muutoksia. Fyysiseen turvallisuuteen ja kriittisen tiedon avoimuuteen on alettu suhtautua aikaisempaa vakavammin.

Tutkimuksessa tunnistettiin kolme keskeistä toimenpidettä, joiden avulla vesihuollon fyysistä turvallisuutta voidaan kehittää: kansallinen tilannekuva Suomen vesihuollon fyysisen turvallisuuden tilasta ja siihen perustuva riskiperusteinen lähestymistapa, verkostomainen yhteistyö ja alueellinen varautuminen sekä ohjeistusten ja koulutusmateriaalien kehittäminen. Kansallinen tilannekuva mahdollistaa riskien ja kohteiden kriittisyyden luokittelun sekä toimenpiteiden ja investointien tarkoituksenmukaisen kohdistamisen. Vesihuollon fyysisen turvallisuuden kehittämistä tukee johdonmukainen riskienhallinta ja resilienssin periaatteet täydentävät järjestelmällistä riskienhallintaa sopeutumis- ja lieventämisstrategioilla. Resilienssin vahvistamista tukevat erityisesti järjestelmän robustisuus, redundanssi ja joustavuus.

Verkostomainen yhteistyö ja alueellinen varautuminen sisältää esimerkiksi varavesisäiliöt ja siirtolinjat, jotka vähentävät häiriötilanteiden vaikutuksia. Alueelliset varautumisfoorumit ja koulutustapahtumat tukevat tiedonvaihtoa ja yhdenmukaisten toimintamallien rakentamista. Alan toi-mijoiden osaamista tulee vahvistaa kehittämällä fyysiseen turvallisuuteen liittyvää ohjeistus- ja koulutusmateriaalia. Ohjeistuksen tulee olla helposti lähestyttävää ja eri kokoisille vesihuoltolaitoksille skaalautuvaa. Ohjeistusmateriaalien jakelussa on otettava huomioon sen saavutettavuus, mutta myös kriittisen tiedon suojaaminen.

Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti kansallisen tilannekuvan kehittämisen, yhtenäisten fyysisen turvallisuuden käytäntöjen vahvistamisen sekä resurssien turvaamisen osalta. Jatkossa tulee myös selvittää, miten sääntely ja ohjaus voivat nykyistä paremmin tukea fyysisen turvallisuuden toteutumista ja miten vesihuoltoalalta tulevaa tietoa voidaan hyödyntää kansallisen päätöksenteon tukena.

Water supply is part of critical infrastructure as it is essential for public health as well as for the operational capacity and security of supply. Both events that have occurred throughout history and recent physical threats and disruptions targeting water supply systems reveal shortcomings in the level of physical protection and highlight the importance of physical security.

The aim of this study was to examine how physical security is implemented within Finland’s water supply sector in the current security environment, and to explore how the state of physical security can be improved. The study investigated physical threats at water supply systems as well as the challenges and deficiencies related to the implementation of physical security. The study focused primarily on the parts of the water supply system related to the intake, treatment, and distribution of drinking water. The research material consisted of a literature review and expert interviews.

Within Finland’s water supply sector, no major incidents are known in which failures in physical security have affected water quality or distribution. Physical threats to water supply systems typically arise from natural phenomena, accidents, or disruptions caused intentionally by external actors. In Finland, the key challenges and shortcomings in the implementation of physical security relate to the fragmented field of actors and the sector’s varying practices. Significant challenges were also identified in relation to resource shortages, structural and geographical factors, and information flow. Recent changes in the security environment have also influenced security attitudes. Physical security and the openness of critical information are now approached more seriously than before.

The study identified three key measures for improving the physical security of water supply: establishing a national situational overview of the state of physical security in Finland’s water sector and adopting a risk‑based approach based on this overview, strengthening networked cooperation and regional preparedness, and developing guidelines and training materials. A national overview enables the classification of risks and critical sites, as well as the targeted allocation of measures and investments. Consistent risk management supports the development of physical security, and the principles of resilience complement systematic risk management through adaptation and mitigation strategies. Resilience is strengthened particularly by enhancing system robustness, redundancy, and flexibility.

Networked cooperation and regional preparedness include, for example, backup water storage and alternative pipelines that mitigate the effects of disruptions. Regional preparedness forums and training events support information exchange and the creation of harmonized operational models. The competence of sectoral actors should be strengthened by developing guidance and training materials related to physical security. Such materials must be accessible and scalable for water utilities of different sizes. When publishing guidance materials, their accessibility must be ensured, while also safeguarding critical information.

Further research is needed particularly to develop the national overview, strengthen common physical security practices, and ensure essential resources. Future work should also examine how regulation and governance can better support the implementation of physical security in Finland’s water supply and how information originating from the water sector can be utilized in national-level decision-making.