Kokemusyhteisö ja kielelliset kokemusrakenteet suomalaisten raamattukuriirien salakuljetustyössä vuosina 1967–1991

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan suomalaisten raamattukuriirien muodostamaa kokemusyhteisöä vuosien 1967–1991 välisenä aikana. Tutkielman päälähteitä ovat Pentti Heinilän kirjoittama ”Erittäin salainen” ja Piia Latvalan toimittama historiasarja ”Raamattukuriirit”. Heinilä työskenteli keskeisesti Idäntyöksi kutsutussa salakuljetuksessa, ja on kirjoittanut ensimmäistä kertaa 1995 ilmestyneen kirjan omien ja muiden kuriirien muistitiedon, haastattelujen ja säilyneiden aikalaislähteiden perusteella. Ylen historiasarjassa Latvala haastattelee raamattukuriireina toimineita suomalaisia. Tutkimuksessa hyödynnetään kokemushistoriallista tutkimusotetta ja lähdeaineistoilta kysytään seuraavanlaisia tutkimuskysymyksiä: Miten raamattukuriirien kokemusyhteisö muodostui, keitä siihen kuului ja millaista siihen oli kuulua? Tutkielmassa nousee esiin myös kokemusyhteisössä tärkeinä pidettyjä eettisiä kysymyksiä esimerkiksi valehtelusta ja työn oikeellisuudesta.

Kokemusyhteisön lisäksi tarkastelen kielellisen kokemusrakenteen asettamia haasteita ja mahdollisuuksia salakuljetuksessa. Jaan kielellisen kokemusrakenteen kolmeen ulottuvuuteen: vakoilun ja salailun vaikutuksia kommunikaatiossa, huumoria keinona purkaa jännitystä ja luoda yhteistä narratiivia sekä rukoilua emotionaalisena turvapaikkana. Emotionaalisen turvapaikan lisäksi rukoilu toimii kokemusyhteisössä yhtenä tapana arvioida työn oikeellisuutta. Tutkimus osoittaa, että kiinni jäämisen välttäminen ja salailu ovat kaventaneet kokemusyhteisöön kuuluvien mahdollisuuksia keskustella kokemuksista ja niiden merkityksistä, mikä puolestaan on korostanut rukoilun tärkeyttä emotionaalisena turvapaikkana ja tapana kysellä työn tarkoituksesta. Paineistavassa työssä huumori on ollut tärkeä keino tuoda vastapainoa, luoda yhteyttä ja vahvistaa jaettuja arvoja ja identiteettejä.