Evankelikaalisuus kansainvälisessä politiikassa: Kohti uutta kristikuntaa? : Diskurssianalyysi Lausannen liikkeen päätöslauselmista vuosilta 1974–2024
Summanen, Aleksi (2026)
2026
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-02-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202602102403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202602102403
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan Lausannen liikettä ja sen vaikutusta globaaliin evankelikaalisuuteen. Tutkielmassa tutkin, onko ensinnäkin olemassa globaalia evankelikaalista liikettä. Lisäksi tutkin, miten ja millainen kollektiivinen identiteetti sille voisi muodostua. Lausannen liike on yksi maailman laajimmista evankelikaalisista kristityistä koostuva liike, joka on kokoontunut 50-vuotisen historiansa aikana neljä kertaa. Tutkielmani primääriaineistona toimivat neljä Lausannen liikkeen julkaisemaa konferenssin päätöslauselmaa vuosilta 1974, 1989, 2010 ja 2024. Globaalin evankelikaalisen kollektiivisen identiteetin tarkastelu tarjoaa mahdollisuuksia ymmärtää kristinuskon roolia kansainvälisessä politiikassa.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen keskiössä on kristikunnan käsite. Kristikunta on nykyaikaisessa kansainvälisessä politiikassa sivuun jäänyt, mutta historiallisesti keskeinen ajatus kristillisestä poliittisesta yhteisöstä. Lähestyn kristikuntaa konstruktivismin ja siitä kumpuavien käsitteiden, identiteetin ja tiedon yhteisöjen kautta. Kollektiivisen identiteetin käsityksissä erityisesti Alexander Wendtin (1992) ajatukset ovat keskiössä ja tiedon yhteisö on politiikan tutkija Emanuel Adlerin kehittämä käsite.
Tutkielmani menetelmänä toimii Norman Faircloughin kriittinen diskurssianalyysi. Analyysivaihe toteutettiin koodaamalla tekstejä ja sen jälkeen teemoittamalla ne. Aineistoista löytyi neljä diskurssia, joiden voidaan katsoa rakentaneen kollektiivista identiteettiä. Nämä löytyneet diskurssit ovat me ja te, kokonaisvaltainen missio, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus sekä ykseys.
Tulosten perusteella Lausannen liike rakentaa päätöslauselmillaan globaalia evankelikaalista identiteettiä, mutta se ei johda oikeassa maailmassa liikkeen sisällä yhtenäiseen poliittiseen toimintaan. Tämä on kuitenkin normaalia tiedon yhteisöille ja kristikunnille. Johtopäätöksenä Lausannen liike voidaan nähdä omanlaisenaan jälkikristikunnallista identiteettiä rakentava liikkeenä, joka pyrkii sitouttamaan globaalia kirkkoa, mutta ei vaadi osallistujiltaan yhtenäistä poliittista toimintaa. Tulokset ovat rajallisia, koska kandidaatin työn laajuuden vuoksi käytännön poliittisen toiminnan käsittely jäi rajalliseksi. Olisi hedelmällistä jatkaa aiheen tarkastelua esimerkiksi pro gradu -tutkielman parissa.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen keskiössä on kristikunnan käsite. Kristikunta on nykyaikaisessa kansainvälisessä politiikassa sivuun jäänyt, mutta historiallisesti keskeinen ajatus kristillisestä poliittisesta yhteisöstä. Lähestyn kristikuntaa konstruktivismin ja siitä kumpuavien käsitteiden, identiteetin ja tiedon yhteisöjen kautta. Kollektiivisen identiteetin käsityksissä erityisesti Alexander Wendtin (1992) ajatukset ovat keskiössä ja tiedon yhteisö on politiikan tutkija Emanuel Adlerin kehittämä käsite.
Tutkielmani menetelmänä toimii Norman Faircloughin kriittinen diskurssianalyysi. Analyysivaihe toteutettiin koodaamalla tekstejä ja sen jälkeen teemoittamalla ne. Aineistoista löytyi neljä diskurssia, joiden voidaan katsoa rakentaneen kollektiivista identiteettiä. Nämä löytyneet diskurssit ovat me ja te, kokonaisvaltainen missio, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus sekä ykseys.
Tulosten perusteella Lausannen liike rakentaa päätöslauselmillaan globaalia evankelikaalista identiteettiä, mutta se ei johda oikeassa maailmassa liikkeen sisällä yhtenäiseen poliittiseen toimintaan. Tämä on kuitenkin normaalia tiedon yhteisöille ja kristikunnille. Johtopäätöksenä Lausannen liike voidaan nähdä omanlaisenaan jälkikristikunnallista identiteettiä rakentava liikkeenä, joka pyrkii sitouttamaan globaalia kirkkoa, mutta ei vaadi osallistujiltaan yhtenäistä poliittista toimintaa. Tulokset ovat rajallisia, koska kandidaatin työn laajuuden vuoksi käytännön poliittisen toiminnan käsittely jäi rajalliseksi. Olisi hedelmällistä jatkaa aiheen tarkastelua esimerkiksi pro gradu -tutkielman parissa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10837]