Historiallisten rakennusten paloturvallisuus Suomessa

Abstract

Rakennuksen paloturvallisuus on olennainen osa rakennesuunnittelua. Historiallisten rakennusten paloturvallisuussuunnittelussa tulee varmistua henkilöturvallisuuden lisäksi myös itse rakennuksen suojaamisesta tulipalolta. Tässä työssä tutkitaan historiallisten rakennusten tulipalojen erityispiirteitä ja paloturvallisuussuunnittelussa huomioon otettavia asioita. Työ on toteutettu kirjallisuustutkimuksena, jossa aineistona on käytetty muun muassa Suomessa 2000-luvulla tehdyistä korjauskohteista laadittuja artikkeleita, työmaadokumentaatiota ja raportteja, Suomen lainsäädäntöä, sekä RILin, Museoviraston ja SPEK:n laatimia julkaisuja.

Työn alussa käsitellään historiallisten rakennusten paloteknistä suunnittelua ja siihen liittyviä paloturvallisuusvaatimuksia. Historiallisten rakennusten kohdalla tulee lainsäädännöllä määrättyjen paloturvallisuusvaatimusten lisäksi huomioida myös jokaisen kohteen omat rakennuksen suojeluun liittyvät tavoitteet. Historiallisten rakennusten rakenteelliset ja toiminalliset ominaisuudet saattavat poiketa nykymääräyksistä, minkä vuoksi yksittäisten tapausten tai koko rakennuksen paloturvallisuusratkaisut voidaan perustella toiminnallisella paloturvallisuussuunnittelulla. Tällä tavalla voidaan huomioida kohteiden yksilölliset erityispiirteet ja kehittää niihin sopivat paloturvallisuusratkaisut.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös historiallisten rakennusten paloriskejä. Monet näistä paloriskeistä liittyvät paloturvallisuussuunnittelun puutteisiin suhteessa nykymääräyksiin. Palovaaraa lisääviä tekijöitä ovat muun muassa palo-osastoinnin puute, puurakenteet ja sähkö- ja lämmityslaitteet. Paloriskejä voi syntyä myös rakennusten käyttötarkoituksen takia, kuten kirkkorakennuksissa kynttilöiden poltosta tai stadioneille ilotulitteiden salakuljetuksesta. Erityisen merkittävänä kirkkoihin kohdistuvana paloriskinä pidetään tuhopolttoja, joihin pyritään varautumaan ennaltaehkäisevin toimenpitein. Paloriskit on tärkeä tunnistaa jo suunnitteluvaiheessa, jotta ne voidaan huomioida paloteknisessä suunnittelussa ja rakennuksen käyttöä koskevissa ohjeistuksissa. Lisäksi paloriskien hallinta on tärkeää ottaa huomioon tulevassa uudis- ja korjausrakentamisessa esimerkiksi asemakaavoituksen keinoin.

Työn viimeisessä luvussa perehdytään historiallisten rakennusten paloturvallisuusratkaisuihin. Käsitellään muun muassa erilaista sammutuskalustoa, rakenteiden palo-osastointiin ja palosuojaukseen liittyviä ratkaisuja ja paloturvallisuuden ylläpitoa. Kulttuurihistorialliset arvot asettavat usein rajoituksia paloturvallisuusratkaisuille ja niiden toteuttamiselle. Historiallisten rakennusten paloturvallisuussuunnittelussa on keskeistä saavuttaa paloturvallisuustavoitteet siten, ettei rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja vaaranneta.