Joukkueurheilun yhteys lasten ja nuorten vuorovaikutustaitojen ja itsetunnon kehittymiseen

Abstract

Tämän pro gradu -tukielman aiheena on joukkueurheilun yhteys lasten ja nuorten vuorovaikutustaitojen ja itsetunnon kehitykseen. Joukkueurheilulla, ja yleisesti urheilulla, on laajasti tunnettuja ja tieteellisesti todistettuja positiivisia yhteyksiä sekä ihmisen fyysiseen, että psyykkiseen kehitykseen. Havaintojeni mukaan urheilun ja erityisesti joukkueurheilun yhteyttä lasten ja nuorten vuorovaikutustaitojen ja itsetunnon kehittymiseen on kuitenkin tutkittu erityisesti kotimaisessa kontekstissa hyvin vähän, ja tästä syystä näen tutkimukseni aiheen olevan hyvin perusteltu. Tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, onko joukkueurheilulla tilastollisesti havaittavia ja merkitseviä yhteyksiä vuorovaikutustaitoihin ja itsetuntoon. Lisäksi pyrittiin selvittämään, onko joukkueurheiluharrastuksen kestolla tai siihen viikkotasolla kuluvalla ajalla yhteyttä vuorovaikutustaitojen ja itsetunnon kehitykseen. Tutkimuksella tarkasteltiin joukkueurheilun yhteyksiä sekä positiivisiin, että negatiivisiin vuorovaikutustaitojen osa-alueisiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltaviksi osa alueiksi valikoituivat empatiataidot, sosiaaliset taidot, ryhmätyötaidot, itsetunto, alentunut moraalinen päätöksenteko sekä narsistiset piirteet. Vuorovaikutustaitojen ja itsetunnon voidaan nähdä olevan hyvin merkittäviä ominaisuuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta, ja tämä lisää tutkimani aiheen tärkeyttä ja tarpeellisuutta.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kandidaatintutkielmaani, jossa tarkasteltiin joukkueurheilun yhteyttä lasten ja nuorten vuorovaikutustaitojen kehitykseen systemaattisella kirjallisuuskatsauksella.

Tutkimus toteutettiin määrällisillä tutkimusmenetelmillä. Aineisto kerättiin sähköisellä kysymyslomakkeella pirkanmaalaisen koulun oppilailta marras-joulukuussa vuonna 2025. Kysymyslomakkeella selvitettiin vastaajien vuorovaikutustaitoja kolmella eri osa-alueella: empatiataidot, sosiaaliset taidot ja ryhmätyötaidot. Lisäksi mitattiin vuorovaikutustaitoihin negatiivisesti vaikuttavia narsistisia piirteitä ja alentunutta moraalista päätöksentekoa. Tutkimuksessa selvitettiin myös vastaajien itsetunnon tasoa. Vastaajia tutkimukseen saatiin yhteensä 116 kappaletta. Tutkimuksen kohderyhmä rajattiin alakoulun vuosiluokkiin 3-6.

Tutkimuksessa havaittiin joukkueurheilulla olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys lasten ja nuorten vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä löydettiin empatiataidoissa, ryhmätyötaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa. Lisäksi havaittiin myös joukkueurheiluharrastuksen kestolla olevan tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä sekä sosiaalisiin taitoihin, että itsetuntoon. Myös harrastuksen intensiteetillä havaittiin olevan yhteys itsetunnon kehittymiseen.

The topic of this master’s thesis is the connection between team sports and the development of social interaction skills and self-esteem in children and adolescents. Team sports—and sports in general—have widely recognized and scientifically proven positive associations with both physical and psychological development. However, based on my observations, the relationship between sports, particularly team sports, and the development of social interaction skills and selfesteem among children and adolescents has been studied only minimally in the Finnish context. For this reason, I consider the topic of my research to be well justified. The aim of the study was to investigate whether team sports have statistically observable and significant associations with social interaction skills and self-esteem. In addition, the study examined whether the duration of participation in team sports or the weekly time spent on the activity is associated with the development of social interaction skills and self-esteem. The research explored connections between team sports and both positive and negative dimensions of social interaction skills. The specific dimensions selected for examination were empathy skills, social skills, teamwork skills, self-esteem, reduced moral decision-making, and narcissistic traits. Social interaction skills and self-esteem can be considered highly significant characteristics for the well-being of children and adolescents, which further emphasizes the importance and relevance of the topic.

The theoretical framework of the study is based on my bachelor’s thesis, which examined the relationship between team sports and the development of children’s and adolescents’ social interaction skills through a systematic literature review.

The research was conducted using quantitative research methods. The data was collected through an electronic questionnaire administered to pupils in a school in the Pirkanmaa region during November–December 2025. The questionnaire assessed respondents’ social interaction skills across three domains: empathy, social skills, and teamwork skills. In addition, it measured narcissistic traits and reduced moral decision-making, both of which negatively influence social interaction. The study also assessed the respondents’ levels of self-esteem. A total of 116 pupils participated in the study. The target group was limited to pupils in grades 3–6.

The study found that participation in team sports has a statistically significant association with the development of social interaction skills in children and adolescents. Statistically significant associations were identified in empathy skills, teamwork skills, and social skills. Furthermore, the duration of participation in team sports was found to have statistically significant associations with both social skills and self-esteem. The intensity of participation was also observed to be associated with the development of self-esteem.