Tutkimus- ja kehitysrahoituksen yhteys bruttokansantuotteeseen

Abstract

Tässä työssä tutkitaan tutkimus- ja kehitysrahoituksen yhteyttä bruttokansantuotteeseen kolmelle eri maaryhmälle. Kolme eri maaryhmää ovat G7, BRICS ja Pohjoismaat pois lukien Islanti. Tutkimusta ja kehitystä rahoittamalla on mahdollista kasvattaa teknologian tasoa, joka on endogeenisissa kasvumalleissa ainoa keino saavuttaa pitkäaikaista ja kestävää talouskasvua. Mahdollisesti saavutettavan talouskasvun vuoksi kansantaloudellisesta näkökulmasta on tärkeää tietää, miten hyvin tutkimus- ja kehitysrahoitus on yhteydessä bruttokansantuotteeseen ja miten rahoituksen muuttaminen vaikuttaa kansantalouteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Aiemmat tutkimustulokset aiheesta ovat osin ristiriidassa keskenään ja niiden tulokset riippuvat vahvasti käytetystä tilastollisesta menetelmästä ja pohjadatan laadusta.

Työssä koottiin maailmanpankin ja yhdistyneiden kansakuntien tietokannoista makrotaloudellisesta näkökulmasta tärkeää dataa vuosilta 2003-2020 jonka pohjalta koottiin paneeliaineisto. Paneeliaineiston analyysiin käytettiin kiinteiden vaikutusten Driscoll-Kraay korjattuja keskivirheitä. Suoritetun analyysin perusteella tilastollista yhteyttä tutkimus- ja kehitysrahoituksella ja bruttokansantuotteella asukasta kohden on G7- ja BRICS-maaryhmillä, mutta Pohjoismaille vastaavaa yhteyttä ei löytynyt. Tulosten mukaan BRICS-maaryhmässä panostukset tutkimukseen ja kehitykseen näkyvät pienemmällä viipeellä kuin G7-maissa, joka voi selittyä G7 maiden korkeammalla teknologian tasolla. Korkean tason teknologinen kehitys saattaa kehittää täysin uutta teknologiaa, jolloin sitä ei voi pohjata aiempiin teknologioihin yhtä merkittävästi kuin matalan tason teknologioita, jolloin kehitys saattaa vaatia enemmän resursseja ja teknologian kaupallistamisessa kestää pidempään.

Maaryhmät valikoituivat työhön sen perusteella, että maaryhmien sisällä on keskenään yhteisiä tekijöitä kuten G7-maissa korkea teknologinen kehitys, BRICS-maissa kehittyvät taloudet ja Pohjoismailla keskenään samankaltainen yhteiskuntarakenne. Työssä käytettiin kontrollimuuttujia tutkimus- ja kehitysrahoituksen yhteyden eristämiseksi. Kontrollimuuttujia analysoidaan vain lyhyesti, sillä tutkielman tarkoituksena ei ole tarkastella niitä tarkemmin. Kontrollimuuttujien regressiokertoimista saatiin kuitenkin mahdollisia jatkotutkimusaiheita, kuten miksi koulutusvuosien lisääminen Pohjoismaissa on tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä negatiivisesti bruttokansantuotteeseen asukasta kohden.