Maanalaisten katujen yleissuunnittelun edellytykset Tampereella

Abstract

Maanalaisen kaupunkirakentamisen avulla voidaan vapauttaa katutilaa kestävämmille kulkumuodoille, kun maan alle sijoitetaan autoliikennettä. Tampereella keskustan kehittämisohjelma ja käytännössä P-Hämpin pysäköintilaitoksen laajentaminen ovat luoneet tarpeen tarkastella maanalaisen katuverkon kehittämistä. Tällä hetkellä suunnitellaan Yliopistontunnelia Viinikankadulla, joka on ensimmäinen maanalainen katu ja alku mahdolliselle maanalaiselle katuverkostolle.

Tässä diplomityössä tutkittiin maanalaisten katujen yleissuunnittelun lähtökohtia, kuinka ne eroavat maanpäällisten katujen yleissuunnittelusta, mitä on huomioitava liikenneteknisessä mitoituksessa ja maanalaisten katujen rajapintoja. Maanalaiset kadut tulee suunnitella kolmiulotteisesti, joten se on liikennesuunnittelun lisäksi tunneli- ja rakennesuunnittelua. Tyypillisesti yleissuunnittelun ohella luodaan asemakaava. Maanalaisen asemakaavan rinnalla maanpäälli-sissä asemakaavoissa on huomioitava tunnelin rajapinnat, kuten tunnelin suuaukko ja pysty-yhteydet. Maanalaisten katujen suunnittelussa korostuu niiden sovittaminen maanpäälliseen kaupunkiympäristöön, jotta katuverkolla ja kaupunkiympäristössä voidaan vaihtaa tasoa sujuvasti. Maanalaisille kaduille ei ole olemassa omia suunnitteluohjeita. Niitä varten voidaan soveltaa osaa Väyläviraston tietunnelien suunnitteluohjeista, mutta kaupungin alapuolella sijaitsevien tunnelien tarkoitus eroaa läpikuljettavista tietunneleista.

Työ toteutettiin tapaustutkimuksena Tampereen kaupungille. Kirjallisuuskatsauksessa tutkittiin maanalaista kaupunkiympäristöä osana kaupunkiuudistamista ja miten liikennettä voidaan järjestää maanalaisissa tiloissa. Lisäksi tutkittiin suomalaisia ja norjalaisia tunnelien suunnitteluohjeita teknistä suunnittelua varten. Työssä toteutettiin teemahaastatteluja, joihin valittiin haastateltavaksi 13 asiantuntijaa, jotka ovat olleet mukana maanalaisissa hankkeissa. Haastatteluissa saatiin tietoa käytännön toimintatavoista maanalaisissa hankkeissa ja kuinka maanalaista yleissuunnittelua voitaisiin kehittää. Työn aikana havainnoitiin sekä suomalaisia katutunneleita että norjalaisia maantietunneleita, joiden avulla saatiin kokemusta erilaisista tunneliratkaisuista. Teemahaastattelujen ja havainnoinnin tuloksia analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Haastatteluista poimittiin eri teemoihin liittyviä asioita ja vertailtiin haastateltavien näkökulmia. Työssä kerättyä aineistoa taas analysoitiin systeemiajattelun avulla, jonka avulla pystyttiin luomaan käsitys maanalaisten katujen kompleksisesta kokonaisuudesta ja sen eri tasoista.

Maanalaisten katujen yleissuunnittelun tueksi on suositeltavaa luoda maanalainen yleiskaava jo olemassa olevien eri strategisten suunnitelmien lisäksi. Maanalaisen yleiskaavan olennaisin osuus on synkronoida se maanpäällisen yleiskaavan kanssa, ja sen avulla maanalaisella kaupunkikehittämisellä on lainvoimainen tuki. Yleiskaavan luominen on yleissuunnittelua edeltävä vaihe ja se valmistelee yleissuunnitteluun siirtymistä. Sen lisäksi tulisi luoda maanalaisen kadun konsepti, ja Väyläviraston ohjeiden avulla määritellä maanalaisen kadun palvelutaso sekä turvallisuuskonsepti. Koska kaupunki on maanalaisen kadun hallinnoija, taustalla ei ole vastaavia toimijoita liikenteenhallinnassa ja -seurannassa kuin tietunneleilla.

Tämän työn jatkeena on hyvä tarkastella koko maanalaisten katujen yleissuunnitteluprosessia, mutta myös palata pari askelta taaksepäin strategisen suunnittelun äärelle. Tampereen kaupungin olisi suositeltavaa määritellä maanalaisen kaupunkiympäristön kehittämisen tarpeet: mitä toimintoja Tampereella halutaan sijoittaa maan alle ja missä sijaitsevat tärkeimmät kehityskohdat. Samassa yhteydessä on suositeltavaa arvioida maanalaisen rakentamisen vaikutuksia. Lisäksi maanalaisten tilojen suunnitelmien julkisuutta voidaan arvioida turvallisuusnäkökulmasta.