Avustettuna tuonpuoleiseen : Perusoikeuskollision äärellä – yksilön oikeus oman elämän päättämiseen vai julkisen vallan velvoite elämänsuojeluun?

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan avustettua itsemurhaa valtiosääntöoikeudellisena perusoikeuskysymyksenä. Tutkielman kohteena on perusoikeuskollisio, jossa yksilön itsemääräämisoikeus ja julkisen vallan velvoite suojella elämää asettuvat keskenään jännitteiseen suhteeseen. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on selvittää, millaisia valtiosääntöoikeudellisia reunaehtoja avustetun itsemurhan mahdolliselle sääntelylle voitaisiin asettaa ja missä määrin perustuslaki sallisi tällaisen sääntelyn.

Tutkielma on lainopillinen ja oikeusvertaileva. Lainopillisessa osassa analysoidaan avustetun itsemurhan nykyistä oikeustilaa Suomessa erityisesti perusoikeudellisesta, mutta myös rikosoikeudellisesta näkökulmasta sekä tarkastellaan itsemääräämisoikeuden ja elämänsuojeluvelvoitteen sisältöä perustuslain systematiikassa. Oikeusvertailevassa osassa hyödynnetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä eräiden valtiosääntötuomioistuinten ratkaisuja, joissa avustettua itsemurhaa on arvioitu perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Tutkimus osoittaa, ettei suomalaisessa perusoikeusjärjestelmässä tunnusteta nimenomaista oikeutta oman elämän päättämiseen. Yksilön itsemääräämisoikeuden voidaan katsoa ulottuvan kuitenkin osittain elämän loppuvaihetta koskeviin kysymyksiin henkilökohtaisen vapauden, yksityiselämän suojan, potilaslain ja ihmisarvon kautta. Samalla perustuslakiin sisältyvä elämän suojeluvelvoite asettaa julkiselle vallalle sekä kielto- että toimintavelvoitteita, joiden merkitys korostuu erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden suojelussa.

Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että avustetun itsemurhan mahdollisessa sallimisessa ei ole valtiosääntöoikeudellisesti ensisijaisesti kysymys uuden oikeuden tunnustamisesta, vaan olemassa olevien perusoikeuksien välisen kollisioratkaisun rakenteesta. Perustuslaki ei estä avustetun itsemurhan rajoitettua sallimista, mutta asettaa sääntelylle poikkeuksellisen tiukat valtiosääntöoikeudelliset vähimmäisvaatimukset. Erityisesti perusoikeuksien ydinalueen koskemattomuus, suhteellisuusperiaate, oikeusturvatakeet ja tehokas ennakkovalvonta korostuvat, sillä kyse on peruuttamattomasta teosta, jossa jälkikäteinen oikeussuoja ei ole tosiasiallisesti mahdollinen.