Kelan harkintavallan käyttö etuuden myöntöedellytysten arvioinnissa : Erityinen syy takautuvalle myöntöajalle

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan viranomaisen harkintavallan käyttöä Kansaneläkelaitoksen eli Kelan näkö-kulmasta myöntöedellytysten arvioinnissa tilanteissa, joissa etuutta haetaan pääsäännöstä poiketen takautuvalta ajalta. Erityisenä intressinä on voimassa olevaa lainsäädäntöä tulkiten selvittää, millaisia seikkoja viranomaisen tulee huomioida myöntöedellytysten arvioinnissa. Tutkimuksen pääkysymys on ”mitä ovat erityiset syyt, joiden perusteella etuus voidaan myöntää takautuvasti?” Päätutkimuskysymyksen tarkastelussa huomioidaan lisäksi hyvän hallinnon periaatteiden, erityisesti tasapuolisen kohtelun vaatimuksen, harkintavaltaa rajaavat seikat.

Tutkimus on lainopillinen ja perustuu voimassa olevan oikeuden tulkintaan. Tutkimuksessa on hyödynnetty oikeuslähdeoppia, jonka perusteella on määritetty tutkimuskysymyksen kannalta relevanttia oikeuslähdemateriaalia. Keskeisiä oikeuslähteitä ovat yleislakeina Suomen perustuslaki (731/1999) sekä hallintolaki (434/2003), erityislakeina tutkimuksessa tarkastellaan Kelan etuuksia sääteleviä erityislakeja. Lainsäädännön lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä, oikeustieteellistä kirjallisuutta sekä Kelan julkaisemia etuusohjeita.

Tutkimuksen perusteella voidaan huomata, että etuuksien myöntöedellytysten arvioinnissa määrä-aikojen noudattaminen on pääsääntö. Kun etuutta haetaan takautuvalta ajalta, tulee viranomaisen selvittää, täyttyvätkö yksittäistilanteessa erityiset syyt takautuvalle myöntöajalle. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei lakitekstin ilmaisulle tule antaa sanamuodon mukaisen tulkinnan tuottamaa merkitystä laajempaa sisältöä. Erityisenä syynä voidaan pitää vakavaa sairautta, akuuttia sairaalaan joutumista, läheisen kuoleman tuomaa erityisen vaikeaa tilannetta sekä viranomaisen esittämää virheellistä tai puutteellista ohjeistusta. Sen sijaan tietämättömyys, unohdus tai muun lain mukaan etuuden hakemiseen oikeutetun henkilön määräaikojen laiminlyöntiä ei voida pitää hyväksyttävänä syynä.

Tutkimustuloksista voidaan esittää de lege lata -tulkintasuosituksia voimassa olevasta oikeudesta käytännön ratkaisutyötä tekeville. Tutkimustuloksissa korostuvat erityisesti viranomaisen selvittämisvelvollisuus sekä johdonmukainen ratkaisulinja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Tutkimus rajautuu oikeudelliseen tarkasteluun, eikä sisällä empiiristä analyysiä Kelan käytännön ratkaisutyöstä. Jatkotutkimus voisi kohdistua siihen, miten harkintavaltaa tosiasiallisesti sovelletaan ja millaisia ohjeita tarvitaan hyvän hallinnon toteuttamiseksi ja asiakkaan oikeusturvan vahvistamiseksi.