Ilmastokasvatuksen perusteet : Ilmastokasvatuksen sisällöt ja painotukset kansallisessa ja paikallisessa opetussuunnitelmassa

Abstract

Ilmastonmuutos on yksi aikakautemme suurimmista ja vaikeimmista ongelmista. Ongelmaan on pyritty vastaamaan lukemattomin eri tavoin, mutta tähän mennessä toimintaa ei ole saatu kehitettyä tarpeeksi. Ilmastonmuutokseen reagoiminen vaatii laajaa yhteiskunnallista muutosta niin yhteisöjen kuin yksilöidenkin toiminnassa. Ilmastokasvatus vastaa tähän tarpeeseen.

Tämä tutkimus tarkastelee suomalaista ilmastokasvatusta perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa. Tutkimus pyrkii tarkentamaan käsitystämme suomalaisesta ilmastokasvatuksesta, sen sisällöistä ja painotuksista sekä näiden sisältöjen ja painotusten siirtymisestä kansallisesta opetussuunnitelmasta paikalliseen opetussuunnitelmaan. Ilmastokasvatuksen analysoinnin teoreettisena viitekehyksenä käytettiin ilmastokasvatuksen polkupyörämallia. Tutkimuksen aineistona toimi perusopetuksen kansallinen opetussuunnitelma sekä yksi paikallinen opetussuunnitelma. Tutkimuksen näkökulma oli laadullinen ja opetussuunnitelmia analysoitiin kaksivaiheisen sisällönanalyysin kautta.

Tutkimuksessa selvisi, että vaikka ilmastokasvatusta käsitellään niin kansallisessa opetussuunnitelmassa kuin paikallisessakin, teeman käsittely on teoreettiseen viitekehykseen peilattuna suppeaa ja yksipuolista. Opetussuunnitelman ilmastokasvatuksen sisällöt keskittyvät pääasiassa perinteisiin ilmastokasvatuksen osa-alueisiin kuten ilmastonmuutosta käsittelevään tietoon sekä ilmastotoimintaan. Uudemmat ilmastokasvatuksen osa-alueet kuten tunnekasvatus sekä ilmastotoiminnan esteiden tarkastelu jäivät opetussuunnitelmissa todella vähälle käsittelylle.

Tutkimustulokset nostavat esiin kansallisen opetussuunnitelman päivitystarpeen ilmastokasvatustematiikan osalta. Opetussuunnitelman kirjoitusajankohdan käsitys ilmastokasvatuksesta oli huomattavasti suppeampi kuin mitä se on tänä päivänä. Uudemmat kategoriat kuten ilmastotunteet eivät kuuluneet kirjoitusajankohtana ilmastokasvatuksen yleisiin sisältöihin. Tutkimuksessa huomattiin myös, kuinka ilmastokasvatuksen sisällöt siirtyivät opetussuunnitelmien välillä hyvin, kunhan kansallinen opetussuunnitelma käsitteli aihetta laajasti ja tarkastelu painottui opetuksen sisältöjä ja tavoitteita käsiteleviin opetussuunnitelmalukuihin. Koska opetussuunnitelmien transferenssisuhde on selvä, Suomen kokonaisvaltaista ilmastokasvatuksen tasoa voitaisiin parantaa monipuolistamalla kansallisen opetussuunnitelman ilmastokasvatustematiikan käsittelyä. Ilmastokasvatuksen tutkimuskenttä tuottaa aktiivisesti uutta tietoa ja myös kansainväliset organisaatiot kuten UNESCO tekevät aktiivista työtä kehittääkseen ilmastokasvatuksen ohjenuoria ja malleja. Ilmastokasvatuksen kehittämisen suurin vaatimus on siis tahto monipuolistaa suomalaista ilmastokasvatusta.