Lonkkamaljakomponentin anteversio- ja inklinaatiokulman yhteys kokotekonivelleikkauksen jälkeiseen sijoiltaanmenoon
Hirsimäki, Lauri (2026)
2026
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-01-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601261892
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601261892
Tiivistelmä
Tausta: Lonkan kokotekoniveleikkauksen jälkeinen sijoiltaanmeno on harvinainen mutta kliinisesti merkittävä komplikaatio, joka voi toistuessaan johtaa uusintaleikkauksen tarpeeseen. Sijoiltaanmenoriskin on perinteisesti katsottu liittyvän lonkkamaljan komponentin inklinaatio- ja anteversiokulmiin, mutta aiheesta saadut tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.
Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida lonkkamaljakomponentin anteversio- ja inklinaatiokulmien yhteyttä primaarin kokotekonivelleikkauksen jälkeiseen sijoiltaanmenoon.
Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kohorttianalyysinä, johon sisällytettiin 1154 potilasta, joille tehtiin lonkan kokotekonivelleikkaus Tekonivelsairaala Coxassa vuosina 2015–2017. Sijoiltaanmeno määriteltiin radiologisesti todetuksi tekonivelen sijoiltaanmenoksi seuranta-aikana joulukuuhun 2023 saakka. Anteversio- ja inklinaatiokulmat mitattiin postoperatiivisista AP-röntgenkuvista. Yhteyksiä sijoiltaanmenoriskiin analysoitiin logistisella regressiolla vakioiden iän ja sukupuolen suhteen.
Tulokset: Sijoiltaanmenon kumulatiivinen insidenssi oli 2.9 % (33/1154). Logistisessa regressiomallissa inklinaatio- (OR 1.02, 95 % CI 0.97–1.07, p=0.527) ja anteversiokulma (OR 1.00, 95 % CI 0.95–1.06, p=0.989) eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä sijoiltaanmenoriskiin. Ikä sen sijaan lisäsi riskiä: jokainen lisävuosi kasvatti sijoiltaanmenoriskiä noin 4 % (OR 1.04, 95 % CI 1.00–1.08, p=0.038). Sukupuolella tai käytetyllä kuppimallilla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.
Johtopäätökset: Tutkimuksen perusteella lonkkamaljakomponentin anteversio- ja inklinaatiokulmat eivät yksin ennusta primaarin kokotekonivelleikkauksen jälkeistä sijoiltaanmenoa. Sen sijaan korkea ikä on merkittävä riskitekijä. Tulokset tukevat ajatusta, että sijoiltaanmenoriskiin vaikuttavat monitekijäiset ja yksilölliset tekijät. Riskin vähentämiseksi on aiempien tutkimusten perusteella mahdollista hyödyntää esimerkiksi suurempaa reisikomponentin nupin kokoa tai dual mobility -proteesityyppejä.
Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida lonkkamaljakomponentin anteversio- ja inklinaatiokulmien yhteyttä primaarin kokotekonivelleikkauksen jälkeiseen sijoiltaanmenoon.
Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kohorttianalyysinä, johon sisällytettiin 1154 potilasta, joille tehtiin lonkan kokotekonivelleikkaus Tekonivelsairaala Coxassa vuosina 2015–2017. Sijoiltaanmeno määriteltiin radiologisesti todetuksi tekonivelen sijoiltaanmenoksi seuranta-aikana joulukuuhun 2023 saakka. Anteversio- ja inklinaatiokulmat mitattiin postoperatiivisista AP-röntgenkuvista. Yhteyksiä sijoiltaanmenoriskiin analysoitiin logistisella regressiolla vakioiden iän ja sukupuolen suhteen.
Tulokset: Sijoiltaanmenon kumulatiivinen insidenssi oli 2.9 % (33/1154). Logistisessa regressiomallissa inklinaatio- (OR 1.02, 95 % CI 0.97–1.07, p=0.527) ja anteversiokulma (OR 1.00, 95 % CI 0.95–1.06, p=0.989) eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä sijoiltaanmenoriskiin. Ikä sen sijaan lisäsi riskiä: jokainen lisävuosi kasvatti sijoiltaanmenoriskiä noin 4 % (OR 1.04, 95 % CI 1.00–1.08, p=0.038). Sukupuolella tai käytetyllä kuppimallilla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.
Johtopäätökset: Tutkimuksen perusteella lonkkamaljakomponentin anteversio- ja inklinaatiokulmat eivät yksin ennusta primaarin kokotekonivelleikkauksen jälkeistä sijoiltaanmenoa. Sen sijaan korkea ikä on merkittävä riskitekijä. Tulokset tukevat ajatusta, että sijoiltaanmenoriskiin vaikuttavat monitekijäiset ja yksilölliset tekijät. Riskin vähentämiseksi on aiempien tutkimusten perusteella mahdollista hyödyntää esimerkiksi suurempaa reisikomponentin nupin kokoa tai dual mobility -proteesityyppejä.