Representaatiot autismikirjon lapsesta 2020-luvun lasten kuvakirjoissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia henkilöhahmon kuvauksia autismikirjon lapsista luodaan. Aineistona on neljä 2020-luvulla julkaistua kotimaista kuvakirjaa, joissa esiintyy autismikirjon henkilöhahmo. Pääteoriana käytetään henkilöhahmotutkimusta ja toisena tärkeänä teoriana kertomuksen tutkimusta. Analyysi keskittyy autismikirjon henkilöhahmojen kuvauksiin, hahmojen toimijuuteen, kerronnallisiin keinoihin, näkökulmaan sekä hieman myös henkilöhahmoa toiseuttaviin seikkoihin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten autismikirjon lasta kuvataan suomalaisessa lastenkirjallisuudessa ja millaisia kerronnallisia ja kuvituksellisia keinoja kohdeteoksissani käytetään.

Tulokset osoittavat, että autismikirjon henkilöhahmot esitetään pääosin myönteisesti ja muut henkilöhahmot, etenkin lapset suhtautuvat tarinassa autismikirjon henkilöhahmoihin uteliaasti ja ystävällisesti. Yhdessä kohdeteoksessa ilmenee kuitenkin riski toiseuttamiselle: henkilöhahmon korostettu erilaisuus, sitä tukevat metafiktiiviset kysymyslaatikot sekä hahmoon hieman kielteisesti suhtautuva lastentarhaopettajahahmo, voivat yhdessä tahattomasti vahvistaa toiseuttavaa asetelmaa, vaikka teoksen intentio on hyväntahtoinen. Yhdessä kohdeteoksessa autismikirjon henkilöhahmoa kiusataan, mutta tarinan kannalta tärkeät hahmot suhtautuvat hahmoon hyvin. Teokset välittävät neurokirjon henkilöhahmoista sekä samanlaisuuden että erilaisuuden viestiä neurotyypillisiin nähden, ja yksi kohdeteos korostaa neurokirjon hyväksyntää ja juhlistamista.

Kerronnassa näkökulma on usein diagnoosin saaneen läheisen, tyypillisesti neurotyypillisen sisaruksen tai ystävän, mikä voi rajoittaa autismikirjon hahmon sisäisen kokemusmaailman esiin tuloa. Ainoastaan yhdessä kohdeteoksessa näkökulma on pääosin autismikirjon henkilöhahmon kokemuksissa. Tämä kirja kuvaakin autismikirjon henkilöhahmoa hieman tyypillisestä kerronnasta poiketen, sillä hahmo näyttäytyy vilkkaana ja muihin henkilöhahmoihin kontaktia ottavana. Tämän lastenkirjan voidaan siis nähdä olevan vastakertomus aiempiin kuvastoihin nähden. Yhdessä kohdeteoksessa dialogit avasivat myös autismikirjon henkilöhahmon kokemusmaailmaa, vaikka näkökulma on pääsääntöisesti siskon. Hahmojen toimijuus vaihtelee ja kuvituksella on keskeinen rooli heidän esitystapansa rakentumisessa. Kuvituksessa esimerkiksi rajataan lukijan huomio, rinnastetaan kaksoiskuvin vahvoja tunteita tai syy-seuraus-suhteita, mikä auttaa ymmärtämään henkilöhahmojen kokemusmaailmaa paremmin. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden samaistua ja oppia tarinamaailman henkilöhahmoilta.

Tutkielmassa ilmeni, että fiktiivinen tarina voi tarjota tietoa autismikirjosta, vaikka henkilöhahmo ei olisikaan kovin moniulotteinen ja vaikka hahmo olisi allegorisesti eläimen hahmossa. Tämän toivoisi rohkaisevan kirjoittamaan myös sellaisia kertomuksia, joissa autismikirjon henkilöhahmojen omaa kokemusta kuvattaisiin enemmän. Työ tarjoaa näkökulmia siihen, miten lastenkirjallisuus voi heijastaa ja muokata yhteiskunnallisia käsityksiä neurokirjosta sekä edistää empatiaa ja osallisuutta ihmisten välisessä kanssakäymisessä.