Aleksitymian yhteys kaverisuhteiden haasteisiin tavanomaisesti kehittyneillä sekä autismikirjon lapsilla ja nuorilla

Abstract

Kaverisuhteet ovat tärkeä osa lasten ja nuorten kehitystä ja hyvinvointia, minkä takia on tärkeä tutkia tarkemmin, millaiset tekijät voivat aiheuttaa haasteita kaverisuhteiden muodostumiselle. Aleksitymia on ominaisuus, jota kuvaa erityisesti vaikeudet tunnistaa ja kuvailla omia tunteita. Sen on havaittu tutkimuksissa olevan vahvasti yhteydessä erilaisiin ihmissuhteissa ilmeneviin haasteisiin. Aleksitymian tutkiminen, erityisesti lapsilta ja nuorilta, on kuitenkin ollut rajallista arviointimenetelmiin liittyvien haasteiden vuoksi. Aleksitymian tutkimisessa on hyödynnetty lähinnä itsearviointimittareita, jotka vaativat kykyä omien sisäisten kokemusten tunnistamiseen ja reflektointiin, mikä taas aleksitymian piirteitä omaavilla henkilöillä sekä erityisesti lapsilla ja nuorilla voi olla haastavaa. Lisäksi autismikirjon henkilöillä on havaittu esiintyvän aleksitymian piirteitä huomattavasti enemmän kuin tavanomaisesti kehittyneillä. Autismikirjon lapset ja nuoret ovat myös suurentuneessa riskissä kokea erilaisia kaverisuhteiden haasteita, kuten yksinäisyyttä ja ulkopuolelle jäämistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella aleksitymian vaikutusta sekä tavanomaisesti kehittyneiden että autismikirjon lasten ja nuorten kaverisuhteiden haasteisiin.

Tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopiston Psykologian opetus- ja tutkimusklinikka PSYKE:n iN TUNE: Neurokirjon lasten tunnesäätely ja sosiaalinen kompetenssi tunnistamisesta tukemiseen -tutkimusprojektia. Aineisto kerättiin nettipohjaisella kyselylomakkeella, johon vanhemmat vastasivat lastaan koskeviin kysymyksiin. Linkkiä kyselytutkimukseen jaettiin sosiaalisen median kanavissa, potilasjärjestöjen sähköpostilistoilla ja Tampereen alueen peruskoulujen viestintäkanavissa. Tutkittavat (n = 350) olivat 5–17-vuotiaita suomalaisia lapsia ja nuoria, joista 86 oli vanhempien raportoinnin mukaan autismikirjolla olevia. Näihin autismikirjon lapsiin kuului sekä autismikirjon häiriön diagnoosin omaavia että lievempiä autismikirjon piirteitä ja autismikirjon häiriön epäilyn omaavia lapsia. Aleksitymiaa mitattiin vanhempien rapotointiin perustuvalla Lasten aleksitymiakyselyllä (CAM). Kaverisuhteiden haasteita mitattiin Vahvuuksien ja vaikeuksien -mittarin Kaverisuhteiden haasteet -alaskaalalla. Analyysit toteutettiin hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysillä sekä mediaatioanalyysillä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että aleksitymia oli positiivisesti yhteydessä lasten ja nuorten kaverisuhteiden haasteisiin. Suurempi aleksitymian määrä oli siis yhteydessä suurempaan kaverisuhteiden haasteiden määrään. Lisäksi tulokset osoittivat, että aleksitymia osittain selitti autismikirjon ja kaverisuhteiden haasteiden välistä yhteyttä. Autismikirjon lapsilla ja nuorilla esiintyvät kaverisuhteiden haasteet vaikuttavat siis osittain johtuvan samanaikaisesta aleksitymiasta.

Löydökset lisäävät ymmärrystä siitä, millaiset tekijät voivat vaikeuttaa lasten ja nuorten kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta tärkeiden kaverisuhteiden muodostumista. Erityisen tärkeitä tulokset ovat autismikirjon lasten ja nuorten osalta, joilla tyypillisesti esiintyy erilaisia haasteita kaverisuhteissa. Tulokset viittaavat siihen, että autismikirjon häiriön diagnoosin ja lievempiä autismikirjon piirteitä omaavat henkilöt, joilla ilmenee samanaikaisesti aleksitymiaa, muodostavat erityisen autismikirjon alaryhmän, jolla voi olla suurentunut riski erilaisiin kaverisuhteiden haasteisiin. Tähän alaryhmään kuuluville lapsille tunnetaitojen harjoittelu voisi olla oleellinen tukitoimi, kun pyritään tukemaan toimivien kaverisuhteiden muodostumista. Jatkossa olisikin hyvä huomioida autismikirjon arvioinnissa ja tukitoimien suunnittelussa samanaikaisen aleksitymian mahdollisuus, jotta tukitoimia voidaan kohdentaa mahdollisimman hyvin.