Jäähdytettyjen rakennusten tiiliverhotut puurunkoiset ulkoseinät nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa

Abstract

Tässä artikkelissa käsitellään eri tekijöiden vaikutusta tiiliverhoillun puurankaseinän homeriskiin nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. Tutkimus keskittyy jäähdytettyihin rakennuksiin, joissa riskinä on tiiliverhoukseen imeytyneen sadeveden kulkeutuminen kesäaikaan diffuusiolla rakenteen sisäosiin ja jopa tiivistyminen. Tuuletusvälin ilmanvaihtuvuus sekä tiiliverhouksen suojaaminen viistosaderasitukselta osoittautuivat tärkeimmiksi yksittäisiksi tekijöiksi pyrittäessä parantamaan rakenneratkaisun kosteusolosuhteita. Tiilityyppi vaikutti huomattavasti tuloksiin, joskin tiilen ulkopinnan impregnointi oli optimaalisen tiilityypin valintaa tehokkaampi keino. Tuulensuojan homehtumisherkkyydellä ja lämmönvastuksella oli odotetusti merkittävä vaikutus. Sisälämpötilan laskiessa perustapausta (+21 °C) alemmas kasvoivat homeindeksit sekä kesä- että syysjaksoilla. Tutkimuksen perusteella rakenteen sisäosissa tulee käyttää vesihöyrynvastukseltaan muuttuvaa höyrynsulkukalvoa, joka estää talvella sisäkosteuden pääsyn ulkovaippaan ja mahdollistaa kesällä vesihöyryn diffuusion ulkoa sisäänpäin. Suomalaisten tiilten materiaaliominaisuudet osoittautuivat yllättäen merkittäväksi jatkotutkimusaiheeksi, koska laskennassa tarvittavia materiaaliominaisuuksia oli vaikeaa määrittää olemassa olevasta materiaalidatasta.