Ilmanvaihtuvuuden, lämmöneristeen hygroskooppisuuden sekä aluskatteen lämmönvastuksen vaikutus yläpohjan rakennusfysikaaliseen toimintaan

Abstract

Ulkoilmaan rajautuvien tuuletettujen ulkovaipparakenteiden rakennusfysikaalista toimintaa joudutaan arvioimaan uudelleen ilmastonmuutoksen myötä. Tampereen yliopistossa on tutkittu erilaisten yläpohjavariaatioiden toimintaa kenttämittauksilla useiden vuosien ajan. Tavoitteena on löytää nykyilmastossa hyvin toimivia ratkaisuja ja laatia niiden pohjalta suunnitteluperiaatteet, joiden mukaan suunnitellut ja toteutetut rakenteet toimivat myös tulevaisuuden ilmastossa. Tässä artikkelissa käsitellyissä mittauksissa on tutkittu kuutta rakennetta, joiden ilmanvaihtuvuus on yritetty optimoida. Rakenteissa on käytetty aluskatteena joko tavanomaista kalvoaluskatetta tai vaihtoehtoisesti 30 mm XPS-eristettä, sekä lämmöneristeenä kivivillaa, selluvillaa tai sahanpurun ja kutterinlastun seosta. Eristeiden osalta pyrittiin selvittämään materiaalin hygroskooppisuuden vaikutusta yläpohjarakenteen toimintaan. Tutkimusjaksolle osui kaksi toisistaan poikkeavaa loppukesän ja syksyn jaksoa, jolloin homeenkasvulle on tyypillisesti otollisimmat olosuhteet. Homeindeksin arvot jäivät tutkituissa rakenteissa selvästi alle arvon 1,0 kummallakin jaksolla.