The Art of Representation : How artists make and use representations of their work and artistic output in the field of contemporary art

Abstract

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan, miten taiteilijat valmistavat ja käyttävät taidetta ja taiteilijoita koskevia representaatioita nykytaiteen kentällä. Taiteilijoiden työhön kuuluu usein pyrkimys oman työn esille tuomiseen. Tässä tutkimuksessa termi <i>itse-esittäminen</i> (”self-demonstration”) viittaa käytäntöihin, joilla taiteilijat pyrkivät tuomaan taiteellista toimintaansa ja ammatillista identiteettiään esille erilaisille yleisöille. Itse-esittämisen keskeisiin työkaluihin kuuluvat representaatiot (esim. taideteoksia esittävät Instagram-postaukset). Ne ovat hyödyllisiä vaikkapa silloin, kun taiteilijat markkinoivat omaa työtään tai etsivät tietoa muiden taiteilijoiden taideteoksista. Taideteoksia koskevia representaatioita tuottavat taiteilijoiden lisäksi myös muut taiteen kentän toimijat. Väitöskirjan tutkimusongelma on: <i>millaisia rooleja representaatiot saavat taiteilijoiden tuottaessa ja itse-esittäessä nykytaidetta (self-demonstrate)?</i>

Väitöskirja liittyy taiteilijoiden työtä käsittelevään sosiologisen ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Painopiste on tutkimuskirjallisuudessa, joka koskee taiteilijoiden pyrintöjä teostensa ja työnsä esille tuomiseksi, sekä tutkimuskirjallisuudessa, joka koskee taiteen tekemistä. Nämä kaksi taitelijoiden työn ulottuvuutta ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, ja väitöskirja tarkastelee niiden risteämiskohtia. Erityistä huomiota kiinnitetään verkkopohjaisten viestintäteknologioiden rooliin taiteilijan työssä.

Artikkeliväitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka vastaavat seuraaviin kolmeen tutkimuskysymykseen: (1) miten taiteilijat tuottavat representaatioita omasta taiteellisesta tuotannostaan?; (2) miten taiteilijat käyttävät representaatioita itse-esittäessään (<i>self-demonstrate</i>) työtään ja taiteellista tuotantoaan?; ja (3) miten taiteilijat hyödyntävät representaatioita työssä, joka johtaa taideteosten syntyyn? Näissä kysymyksissä esiintyvä termi <i>taiteellinen tuotanto</i> (”artistic output”) viittaa taideteoksiin, näyttelyihin ja muihin taiteilijoiden valmistamiin kulttuurituotteisiin. Sen sijaan termi ”työ” tarkoittaa taiteilijana toimimista. Siihen voi kuulua esimerkiksi taiteen tekemistä ja näytteillepanoa, mutta myös vaikkapa julkisesti taiteilijana esiintymistä ja residensseissä asumista. Ensimmäinen ja toinen tutkimuskysymys keskittyvät taiteilijoiden itse tuottamiin representaatioihin. Kolmas kysymys tarkastelee representaatioita, joiden kautta taiteilijat tutustuvat muiden taiteilijoiden taiteelliseen tuotantoon. Näitä representaatioita voivat tuottaa kyseessä olevat taiteilijat itse, mutta myös muut toimijat, esimerkiksi taidegalleriat.

Tutkimuksen pohjana toimiva aineisto käsittelee Suomessa toimivien kuvataiteilijoiden työskentelyä. Aineistoon kuuluu 18 taiteilijan haastattelut (yhteensä 21,5 tuntia) sekä 83 ruutukaappausta heidän ammatillisista kotisivuistaan ja Instagram-tileistään. Lisäksi aineistoon kuuluu etnografinen tapaustutkimus taiteilijasta, joka ammatillisessa tarkoituksessa dokumentoi kaksi taidenäyttelyään. Tapaustutkimuksen aineisto käsittää 16 tuntia haastatteluja, 34 tuntia havainnointia sekä 57 valokuvaa ja 121 kuvakaappausta. Väitöskirjan aineisto on kerätty vuosina 2021–2024. Aineisto analysoitiin temaattisesti kolmessa osassa. Etnografisen aineiston kautta eriteltiin taiteilijan representaatioiden tekemisen keskeisiä ulottuvuuksia. Analysoimalla 18 taiteilijaa kattava haastatteluaineisto yhdessä heidän kotisivuiltaan ja Instagram-tileiltään kerätyn havainnointiaineiston kanssa puolestaan tarkasteltiin, miten taiteilijat hyödyntävät verkkoalustoja taiteellisen tuotantonsa ja ammatillisen toimintansa esittämiseen. Lisäksi 18 taiteilijaa kattavan haastatteluaineiston kautta analysoitiin, miten taiteilijat käyttävät internetissä leviäviä taiteellisia vaikutteita.

Tutkimuksen keskeiset kontribuutiot sijoittuvat taiteilijoiden työtä käsittelevään sosiologiseen kirjallisuuteen. Sen sisällä ne paikantuvat nimenomaan kahteen aihepiiriin, jotka ovat oman työn esille tuominen ja taiteen tekeminen. Ensinnäkin tutkimus kontribuoi esittelemällä käsitteellisen viitekehyksen, jolla tarkastella representaatioiden tekemisen prosessia taiteilijoiden ammatillisessa kontekstissa. Viitekehyksen puitteissa representaatioiden valmistaminen hahmottuu sarjana luovia, materiaalisia ja konventioihin sidottuja käytäntöjä. Toiseksi tutkimus osoittaa, että taiteilijoiden Instagramiin ja kotisivuilleen tuottamat verkkorepresentaatiot tyypillisesti hyödyntävät institutionaalisesta tunnustuksesta kertovia signaaleja. Niinpä perinteisillä taidekentän välittäjillä ja portinvartijoilla, jotka tarjoavat taiteelle symbolista pääomaa legitimiteetin muodossa, on paikkansa myös digitaalisilla alustoilla. Uudet alustat eivät ole johtaneet välittäjien sivuuttamiseen. Kolmanneksi tutkimus tuo esiin digitaalisten representaatioiden roolin taiteellisten vaikutteiden välittäjinä. Se luo käsitteen <i>contextualisation device</i> kuvaamaan, kuinka vertaisryhmien arvioinnin ennakointi vaikuttaa siihen, miten taiteilijat suhtautuvat taiteellisiin vaikutteisiin ja hyödyntävät niitä omassa taiteellisessa työssään. Neljänneksi tutkimus osoittaa, että yhtäältä taiteen tekeminen ja toisaalta sen esittäminen ja markkinointi eivät ole erillisiä alueita taiteilijoiden työssä. Ne kietoutuvat yhteen representaatioiden kautta ja muodostavat kaksi toisiinsa tiiviisti liittyvää vaihetta nykytaiteen sosiaalisessa tuotannossa.

This dissertation investigates how professional artists create and utilise representations of artists and artworks in contemporary art. Artists must actively manage their professional visibility. In this dissertation, the term <i>self-demonstration</i> refers to the various practices through which artists aim to present or make visible their artistic practices or professional identities to gatekeepers and other relevant audiences. Representations – such as Instagram posts representing artworks – play a crucial role in artists’ self-demonstration, serving as tools for communication, persuasion, and meaning-making. Naturally, self-demonstration is not the only way artists engage with representations related to the art field. Representations are also used, for example, when artists seek information about the artworks of other artists. Platforms such as Instagram contain representations of artworks, and these representations may be produced either by the artists themselves or by others. This dissertation asks: <i>what roles do representations play, when artists produce contemporary art and self-demonstrate it?</i>

The study is situated within sociological research on artists’ work, with a particular focus on the field of contemporary art. It engages, first, with literature examining self-demonstration – that is, how artists actively present their work, artistic output, and professional selves in art fields – and second, with research on the process of artmaking. These two dimensions of artistic labour are closely interconnected, and this dissertation explores how they intersect. Particular attention is paid to the role of online communication technologies in shaping contemporary creative work.

This article-based dissertation employs three sub-studies to address three research questions: (1) How do artists create representations of their own artistic output; (2) how do artist use representations to self-demonstrate their work and artistic output; and (3) How do artists use representations in their working practices which create artistic output? The term “artistic output” refers to artworks, exhibitions, and other cultural products created by artists. In contrast, the term “work” refers to everything that artists do in their professional roles – for example, producing and exhibiting artworks, attending residencies, and publicly presenting themselves as creators. The first and second questions focus on representations created by artists themselves, sometimes in collaboration with others (e.g. photographers), to self-demonstrate their artistic output or work. The third question, by contrast, concerns representations through which artists learn about the artistic output of other artists. These representations may, of course, be produced by the artists in question, but also by other actors (e.g. galleries).

The study is grounded in empirical research on the practices of Finland-based professional visual artists. The data comprise 21 hours and 30 minutes of interviews with 18 artists as well as 83 screenshots of their websites and Instagram accounts. In addition, an ethnographic study was conducted on an artist producing two exhibitions and documenting them for professional purposes. This component yielded 16 hours of interviews, 34 hours of observation, and 57 photographs and 121 screenshots. All data were collected between 2021 and 2024. Three thematic analyses were conducted. One analysis focused on the ethnographic data to identify key dimensions of an artist’s representation-making. Another examined interviews with the 18 artists, combined with observational data from their websites and Instagram accounts, to explore how artists use online platforms to showcase their artistic output and professional activity. A third analysis of the same interview data investigated how artists engage with artistic influences circulating through online representations of art.

The dissertation contributes to the sociology of art by addressing two key areas of artists’ work: the active construction of professional visibility, and the process of artmaking itself. First, it provides a conceptual framework for understanding how artists create representations of their output for professional purposes. Within this framework, representation-making is conceptualised as a creative, materially grounded, and convention-bound practice. Second, it demonstrates that artists’ online representations remain embedded in the symbolic capital of institutional recognition. This indicates the continued relevance of institution-based legitimacy, even on digital platforms spaces that artists ostensibly control, bypassing traditional gatekeepers. Third, the study discusses the role of online representations in mediating artistic influences within creative communities. It introduces the conceptual framework of “contextualisation devices” to explain how anticipation of peer groups evaluation shapes the ways in which artists relate to and incorporate influences into their work. Finally, the dissertation shows that artmaking and the promotion or showcasing of artistic output are not separate domains but instead deeply intertwined through representations. These constitute two interrelated phases in the social production of contemporary art. This integrated perspective offers a comprehensive understanding of how contemporary artists navigate their professional and creative roles in an increasingly digital art field.