Accounting Beyond Boundaries : Navigating Perspectives on Sustainability Information

Abstract

Organisaatioiden toiminnan kestävyyteen liittyvien sääntelyvaatimusten, toimintaympäristön ja tiedontarpeiden kehittyessä on yhä keskeisempää ymmärtää, miten uusia kestävyyden ilmiöitä ja vaikutuksia otetaan huomioon paitsi organisaatioiden sisällä myös niiden muodollisten rajojen yli. Tämän väitöskirjan yhteydessä kysymystä tarkastellaan tilanteissa, joissa kiertotalouden periaatteiden tai kestävyyspyrkimysten edistäminen edellyttää päätöksenteon ja toimenpiteiden yhteensovittamista arvoketjun eri tasoilla huomioiden useita siihen osallistuvia toimijoita. Kun kestävyystieto kytkeytyy yhä vahvemmin arvoketjun eri osiin, laskennan käytännöt, organisaatiot ja yhteistyön muodot väistämättä muuttuvat. Kestävyyteen liittyvien vaikutusten olennaisuuden ja merkityksellisyyden arviointi edellyttääkin laskennan ammattilaisilta yhä monialaisempaa osaamista kokonaisvaltaisen ymmärryksen muodostamiseksi tarkasteltavan organisaation sijoittumisesta laajempaan systeemiseen kontekstiin, kestävyyden eri osa-alueiden välisistä yhteyksistä sekä vastuiden ja tilivelvollisuuden jakautumisesta organisaatiorajojen yli.

Tämä väitöskirja tarkastelee kestävyyslaskennan ja johtamistyön roolia organisaatioiden välisissä suhteissa, keskittyen siihen, miten kestävyystiedon muuttuva luonne vaikuttaa organisaatioiden päätöksentekoon, kestävyyslaskennan kehittymiseen ja kestävyystiedon varmennuskäytäntöihin. Tarkoituksenmukaisesti toteutettuna kestävyyslaskennan kautta syntyvä ymmärrys muokkaa tietoympäristöä tuomalla aiemmin näkymättömiä ilmiöitä esiin ja tarjoamalla näin uusia näkökulmia reaalimaailman prosesseihin, vaikutuksiin ja systeemisiin yhteyksiin. Tämä vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi katsotaan hyvä päätös, miten sitä perustellaan ja kuinka laajalle sen vaikutukset ulottuvat. Uudenlaisen tiedon omaksuminen ja sen jalkauttaminen käytännön toimintaan edellyttää myös uudenlaisen asiantuntemuksen kehittämistä, organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä parempaa ymmärrystä siitä, miten kestävyyslaskenta ja siihen liittyvä päätöksenteko rakentuvat hankitun tiedon pohjalta.

Väitöskirjan kaksi ensimmäistä artikkelia (Artikkelit I ja II) hyödyntävät laadullista tapaustutkimusmenetelmää tarkastellakseen johtamistyön ja laskennan käytäntöjä konteksteissa, joissa ympäristökysymykset ja kestävyyslaskennan kehittäminen korostavat yksittäisten henkilöiden keskeistä roolia. Paikallisen laskennan (<i>vernacular accountings</i>) ja organisaation rajat ylittävien sillanrakentajien (<i>boundary spanners</i>) rooli korostuu erityisesti tilanteissa, joissa ympäristöhaasteiden ratkaiseminen edellyttää useiden toimijoiden osallistumista arvoketjun eri osissa. Tapaustutkimukset keskittyvät yksilöihin ja ryhmiin, jotka työskentelevät organisaatioiden rajapinnoilla ja joiden on toiminnassaan huomioitava edustamiensa organisaatioiden kautta saadut valtuudet, tavoitteet ja arvot, samalla mukautuen erilaisiin paikallisiin toimintakonteksteihin ja kestävyyskysymyksiin liittyvän ymmärryksen eri tahtiseen kehittymiseen.

Väitöskirjaan sisältyvä esseemuotoinen artikkeli (Artikkeli III) tarkastelee kestävyystiedon varmennuksen muuttuvaa luonnetta nykyisessä sääntely- ja institutionaalisessa kontekstissa. Varmennus- ja verifiointiprosesseissa toisiinsa kytkeytyneiden kestävyysvaikutusten ja niiden olennaisuuden arviointia suoritetaan ulkopuolisesta näkökulmasta käsin. Tämä ulkoinen orientaatio tuo esiin uudenlaisia osaamisvaatimuksia ja sidosryhmien odotuksia, mikä edelleen korostaa kestävyyteen liittyvien ratkaisujen ja siitä muodostuvan tiedon kontekstisidonnaisuutta. Kestävyyslaskennan monimutkainen ja organisaatiorajat ylittävä luonne asettaakin merkittäviä haasteita niin organisaatioiden päätöksenteolle, laskentakäytännöille kuin sääntelyn kehityksellekin. Tapaustutkimusartikkeleissa tarkastellut organisaatiot toimivat maa- ja elintarviketalouden kontekstissa, ja esseemuotoinen artikkeli havainnollistaa kestävyysvaikutusten systeemisiä riippuvuussuhteita edelleen elintarviketuotantoon liittyvän havainnollistuksen kautta.

Tämän tutkimusalueen ymmärryksen syventäminen on yhteiskunnallisesti tärkeää, sillä se selventää, miten yritysten kyky toteuttaa kestävyysmurroksia on sidoksissa niiden läheisiin sidosryhmiin—kuten asiakkaisiin ja toimittajiin—sekä tuo esiin, miten yhteiskunnallisten odotusten kautta rakentuneet kannustimet voivat mahdollistaa kunnianhimoisia kestävyyspyrkimyksiä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää entistä kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä toiminnan vaikutuksista sekä uudenlaisen tiedon omaksumista päätöksentekoon niin organisaation kuin arvoketjunkin eri tasoilla. Tulevaisuudessa organisaatiot tarvitsevatkin—tai niiltä vaaditaan—yhä kattavampaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa ympäristövaikutuksista sisäisen päätöksenteon tueksi ja ulkoisten raportointivelvoitteiden täyttämiseksi. Tätä kehitystä ohjaa sekä sääntelyn asettamat vaatimukset, että organisaatioiden itsensä määrittämät strategiat ja tavoitteet. Päätöksenteon kehittämisen ja laskentajärjestelmien toimeenpanon keskiössä ovat kuitenkin yksilöt, jotka tasapainoilevat henkilökohtaisten, organisaation ja yhteistyösuhteiden kautta määrittyvien tavoitteiden välillä.

Tämän väitöskirjan tulosten perusteella on ilmeistä, että kestävyyslaskennan ja siihen liittyvien tietojärjestelmien kehittyessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten tietoa kerätään, hyödynnetään ja tulkitaan organisaatiorajojen yli. Kestävyysvaikutusten kokonaisvaltaisempi ymmärtäminen ja näkyväksi tekeminen laskennan keinoin rajoittumatta entiteetin muodollisiin rajoihin tarkoittaa myös uudenlaisten tilivelvollisuuksien ja osaamistarpeiden paljastumista. Laskentatiedon vakuuttavuus ja sen koettu hyödyllisyys päätöksenteossa eivät siis synny pelkästään tiedon määrää lisäämällä, vaan ne edellyttävät syvällisemmän ymmärryksen kehittymistä ei-taloudellisen laskennan periaatteista, oppimista organisaation eri tasoilla ulottuen myös sen arvoketjun eri osiin, sekä uudenlaisen asiantuntemuksen ja poikkitieteellisen yhteistyön kehittämistä—oli kyse sitten myynnistä, ilmastovaikutusten laskennasta tai tietojen oikeellisuuden varmentamisesta.

As sustainability-related regulatory demands, operational environments, and information requirements continue to evolve, it becomes increasingly important to understand how emerging sustainability issues and impacts are addressed not only within organizational structures but also across formal organizational boundaries. Within the scope of this dissertation, this pertains to instances where the advancement of circular economy (CE) principles or sustainability objectives necessitates the coordination of decisions and actions across multiple levels of the value chain and among various interrelated firms. As sustainability information becomes increasingly integrated across different parts of the value chain, accounting practices, organizational structures, and forms of collaboration inevitably undergo transformation. Likewise, the evaluation of the relevance and materiality of sustainability impacts necessitates a comprehensive understanding of how the focal entity is situated within a broader systemic context, the interlinkages among various sustainability dimensions, and the distribution of responsibilities and accountabilities across organizational boundaries.

This dissertation examines the role of sustainability accounting and managerial work in interorganizational relationships focusing on how the changing nature of sustainability information affects organizational decision-making, development of sustainability accounting, and assurance practices. When meaningfully implemented, the understanding created through sustainability accounting reshapes the informational landscape by rendering previously obscured issues visible, thereby offering novel insights into real-world processes, impacts, and systemic interconnections. This inherently affects the interpretation of what a good decision is, how it is justified, and how far the effects of the decision extend. The adoption of novel forms of information and their integration into practical operations also requires the development of new types of expertise, cooperation between organizations, and a better understanding of how sustainability accounting and related decisions develop on the basis of acquired knowledge.

The first two articles (Articles I and II) of this dissertation adopt a qualitative case study methodology to explore managerial and accounting practices in contexts where environmental concerns and the development of sustainability accounting mechanisms underscore the pivotal role of individual managers. The role of vernacular accountings and boundary spanners is particularly evident in situations in which addressing environmental challenges necessitates the engagement of multiple actors positioned either upstream or downstream within the value chain. The case studies focus on individuals and groups that operate at organizational boundaries or interfaces and are required to act in alignment with the mandate, objectives, and values of the organizations they represent while simultaneously navigating evolving understandings of sustainability issues that emerge at varying paces and in diverse local contexts within the broader operational environment.

In addition, an essay-type article included in the dissertation (Article III) considers the changing nature of sustainability information assurance in the current regulatory and institutional setting. In assurance and verification processes, the evaluation of interrelated sustainability impacts and their materiality must be conducted from an external organizational perspective. This external orientation reveals emerging competence requirements and stakeholder expectations. The context-specific, complex, and cross-organizational nature of sustainability-related solutions therefore poses significant challenges for organizational decision-making, accounting practices, and the evolution of relevant regulatory frameworks. The organizations analyzed in the case study articles operate within the agricultural and food sectors, while the essay article further illustrates the systemic interdependencies of sustainability impacts using agriculture as a focal example.

Advancing understanding in this area holds societal relevance by elucidating how firms’ capacities to enact sustainability transitions are contingent upon proximate actors—such as customers and suppliers—and by clarifying how incentive structures shaped by societal expectations can facilitate ambitious sustainability initiatives. Achieving such objectives, however, requires a more holistic understanding of the impacts of organizational activities, as well as the integration of new forms of knowledge to inform decision-making across various levels of both the organization and the value chain. Looking ahead, organizations will increasingly require—or they are mandated to produce—more comprehensive and granular information on environmental impacts to inform internal decision-making and fulfill external reporting obligations, driven by both regulatory mandates and strategic organizational considerations. However, at the heart of implementing accounting systems and developing decision-making processes are individuals who seek to strike a balance among personal, organizational, and collaborative objectives.

Drawing on the findings of this dissertation, it is evident that as sustainability accounting and related information systems evolve, particular attention must be paid to how information is gathered, utilized and interpreted across organizational boundaries. A more comprehensive understanding of sustainability impacts—and making them visible through accounting beyond the formal boundaries of the entity—also entails the emergence of new forms of accountability and evolving competence requirements. The persuasiveness of accounting information and its perceived utility for decision-making cannot be achieved merely by increasing the volume of data. Rather, it necessitates a nuanced understanding of nonfinancial accounting principles, learning at multiple organizational levels and throughout its value chain, and the development of new forms of substantive expertise and interdisciplinary collaboration—whether in the context of sales, climate-related accounting, or data verification.