Tyytyväisyyden ja yhdenvertaisuuskäsitysten yhteys terveydenhuoltojärjestelmissä

Abstract

Terveydenhuolto on järjestelmä, joka tuottaa sekä terveyttä että laajempaa yhteiskunnallista hyvinvointia. Hyvinvointivaltioissa terveydenhuollon palvelut on pyritty ulottamaan koko väestölle. Terveydenhuollon saatavuus on kuitenkin kaikkialla sosiaalisesti eriarvoistunutta, eivätkä edes hyvinvointivaltioiden kattavat järjestelmät ole onnistuneet eriarvoisuuden poistamisessa. Kasvava palveluntarve ja kiristyvä julkinen rahoitus uhkaavat lisätä eriarvoisuuskehitystä entisestään. Tyytyväisyys on ollut yksi keskeinen mittari terveydenhuoltojärjestelmien arvioinnissa. Sen avulla voidaan tehdä tulkintoja terveydenhuollon tilasta väestön näkökulmasta. Tyytyväisyyttä terveydenhuoltojärjestelmään on tutkittu laajasti niin järjestelmätason rakenteiden kuin sosiodemografisten tekijöiden näkökulmasta, mutta yhdenvertaisuuden näkökulma on usein jäänyt vähemmälle huomiolle.

Tutkielmani tarkoituksena oli tutkia, selittävätkö yhdenvertaisuuskäsitykset tyytyväisyyttä terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan. Toiseksi tutkin yhteyden eroavaisuuksia neljän terveydenhuoltojärjestelmätyypin välillä. Tutkimusaineistona käytin International Social Survey Programme: Health and Health Care II - ISSP 2021 -tutkimusaineistoa, josta suodatin 24:n valtion havainnot (n=35396). Tutkimuksen selitettävänä muuttujana oli tyytyväisyyttä terveydenhuoltoa kohtaan mittaava muuttuja. Selittävinä muuttujina oli neljä yhdenvertaisuuskäsityksiä kuvaavaa muuttujaa. Yhdenvertaisuusmuuttujissa mitattiin käsityksiä siitä, onko terveydenhuoltoon pääsy helpompaa tai vaikeampaa rikkaiden ja köyhien, vanhojen ja nuorien, miesten ja naisten sekä kansalaisten ja ei-kansalaisten välillä. Taustamuuttujina olivat tuloluokat, ikäluokka, sukupuoli sekä terveydenhuoltojärjestelmätyyppi. Analysoin muuttujien yhteyksiä ristiintaulukoinnilla sekä logistisella regressioanalyysilla.

χ²-riippumattomuustestin perusteella tyytyväisyydellä ja yhdenvertaisuuskäsityksillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys. Lisäksi riippumattomuustestauksen perusteella tyytyväisyyden ja yhdenvertaisuuskäsitysten jakaumat poikkesivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi terveydenhuoltojärjestelmien välillä. Logistisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että vastaajat, jotka käsittivät terveydenhuollon saamisen olevan eriarvoista eri ihmisryhmien välillä, olivat epätodennäköisemmin tyytyväisiä kuin ne, jotka pitivät saatavuutta yhdenvertaisena. Poikkeuksena olivat kuitenkin käsitykset siitä, että terveydenhuollon saaminen on naisille helpompaa kuin miehille tai kansalaisille helpompaa kuin ei-kansalaisille – nämä käsitykset eivät vaikuttaneet tyytyväisyyden todennäköisyyteen verrattuna käsitykseen yhdenvertaisuudesta. Jokaiselle terveydenhuoltojärjestelmätyypille erikseen tehdyistä regressioanalyyseistä kuitenkin selvisi, että järjestelmien välillä oli paljon eroja siinä, kuinka yhdenvertaisuuskäsitykset ja taustamuuttujat selittivät tyytyväisyyttä.

Vaikuttaa siltä, että suuressa kuvassa terveydenhuollon saatavuuden eriarvoisuus on yksi tekijä, joka heikentää tyytyväisyyttä terveydenhuoltojärjestelmään. Toisaalta tuloksien perusteella vaikuttaa siltä, että terveydenhuoltojärjestelmän rahoitustyyppien välillä on eroja tyytyväisyyden tasossa sekä siinä, minkälaiset tekijät vaikuttavat tyytyväisyyden muodostumiseen. On kutenkin vaikeaa tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka suuri vaikutus rahoituksella todella on ja missä määrin muut kontekstisidonnaiset tekijät vaikuttavat tuloksiin. Yhdenvertaisuuskäsityksistä ja niiden rakentumisesta tarvitaan paljon lisää tietoa korkean tulotason maiden terveydenhuoltojärjestelmissä, jotta järjestelmiä voidaan kehittää oikeudenmukaisesti.