Rauhantutkimus, rauhankasvatus ja rauhantyö

Abstract

Artikkeli tarkastelee rauhantutkimuksen, -kasvatuksen ja -työn keskinäisiä suhteita ja korostaa niiden tärkeyttä myös nyt voimistuvan militarisoitumisen aikakaudella. Artikkelissa tarkastellaan rauhantutkimuksen muuttuvaa agenda korostaen sen alkuperäisen päämäärän pitävyyttä. Rauhantutkijoiden erilaiset positiot suhteessa rauhankasvatukseen ja käytännön rauhantyöhön otetaan esille, samoin rauhantyön monet muodot eri tasoilla: Artikkelissa torjutaan yksinkertaistavat sotien selitykset ja painotetaan pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhan edellyttävän kaikkien relevanttien osapuolten osallistumista neuvotteluihin, kaikkien asiaan liittyvien kysymysten neuvottelemista ja eri intressien yhteensovittamista. Esimerkkeinä luovista ratkaisuista, joissa nämä vaatimukset ovat toteutuneet, nostetaan esille Kansainliitossa neuvoteltu Ahvenanmaan kiistan ratkaisu, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustaminen Euroopan integraation alkusysäyksenä sekä ETYK-prosessi ja -konferenssi. Keskeinen teesi artikkelissa on, että kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa ilman väkivaltaa, rauhanomaisesti, neuvotellen ja sopien.