Esihenkilön läsnäolon merkitys sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella esihenkilön läsnäolon merkityksiä sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille. Esihenkilön läsnäolon muodot vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin ja tämä tutkielma tarkastelee nimenomaan positiivisia merkityksiä työhyvinvointiin. Aihetta on tärkeää tutkia, sillä esihenkilön läsnäololla voitaisiin lisätä sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Tarkastelen esihenkilötyötä johtamisen, työhyvinvoinnin ja läsnäolon käsitteiden kautta. Tutkielmani painopisteenä on sosiaalityön hallinnollinen näkökulma, sillä työni teoreettinen viitekehys perustuu esihenkilötyöhön ja johtamiseen. Teoriaosuuden alussa käydään läpi mitä johtajuus ja esihenkilötyö on sekä määritellään työhyvinvoinnin käsite sosiaalityössä. Kolmantena keskeisenä käsitteenä on läsnäolo ja sen monet muodot kuten fyysinen, psyykkinen, tietoinen tai sosiaalinen. Tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto koostuu 11 artikkelista sekä kahdesta kirjan luvusta. Aineisto kuvaa esihenkilötyötä ja johtajuutta erilaisten läsnäolon muotojen kautta, joiden merkitys heijastuu työntekijöiden työhyvinvointiin. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisenä temaattisena analyysinä, jonka avulla muodostettiin kolme tutkielman teemaa. Analyysin perusteella kolme teemaa, jotka vaikuttavat työhyvinvointiin esihenkilön läsnäolon ilmenemismuotojen kautta ovat: työntekijöiden tukeminen, osallistaminen ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi, kuuntelu ja läsnäolo. Tulokset osoittavat, että erilaisilla läsnäolon muodoilla on positiivisia merkityksiä sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin. Aineistossa merkittävimpänä läsnäolon muotona nousi esiin esihenkilön tai johtajan tuki. Tämä vaikuttaa positiivisesti työhyvinvointiin. Myös se, että esihenkilö tai johtaja kuuntelee työntekijöitä, osallistaa heitä ja huomioi yksilölliset tarpeet, vaikuttaa työhyvinvointiin positiivisesti. Analyysin tulokset korostavat, että esihenkilön ja johtajuuden läsnäolon moninaisuudella on positiivinen merkitys sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Läsnäolon erilaiset muodot näyttäytyvät keskeisinä tekijöinä työntekijöiden työhyvinvoinnin edistäjänä. Havaintojen perusteella esihenkilön läsnäolo voidaan nähdä keskeisenä tekijänä työhyvinvoinnille ja se ansaitsisi enemmän huomiota, jotta sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia voitaisiin lisätä.