Viranomaisen selvittämisvelvollisuus velvoittavissa hallintopäätöksissä

Abstract

Hallintolain (434/2003) 31.1 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Lainkohdan sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida tehdä yksityiskohtaisempia johtopäätöksiä siitä, milloin hallintoasian selvittäminen voidaan katsoa riittäväksi tai asianmukaiseksi. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, mitä riittävällä ja asianmukaisella selvittämisellä tarkoitetaan tarkastelunäkökulman ollessa rajattu velvoittaviin hallintopäätöksiin. Päätutkimuskysymyksen ohella tarkastellaan riittävyys- ja asianmukaisuusvaatimusten eroja erilaisten velvoittavien hallintopäätösten ja asiayhteyksien välillä, viranomaisen roolia selvittämisvastuun jakautumisen kannalta sekä minkälaisiin selvityksiin viranomaiset tukeutuvat velvoittavien hallintopäätösten valmistelussa. Tutkielma on metodiltaan käytännön lainopillinen ja lainkohdan oikeudellista merkityssisältöä pyritään selkeyttämään tukeutumalla tarkastelussa niin vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin kuin sallittuihinkin oikeuslähteisiin. Aineisto koostuu lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, ylimpien tuomioistuinten ja laillisuusvalvojien ratkaisukäytännöstä sekä oikeuskirjallisuudesta. Tutkimustulosten perusteella riittäväksi katsottavan selvittämisen sisältö riippuu yksittäistapauksen asiayhteydestä ja muista päätöksentekoon vaikuttavista olosuhteista, kuten kiireestä. Keskeistä asian riittävässä selvittämisessä on, että päätöksen perustana on juuri sopiva määrä olennaista informaatiota varmistamaan lainmukaisen ja oikeasisältöisen ratkaisun. Asianmukaisella selvittämisellä tarkoitetaan puolestaan etenkin menettelynjohdollisten ja lakiperusteisten velvollisuuksien noudattamista ja toteuttamista sekä huolellisuutta luotettavien selvitysten hankkimisessa. Selvittämisen riittävyys- ja asianmukaisuusvaatimuksissa on tapauskohtaisia eroavaisuuksia, mutta jälkimmäiseen sisältyy myös yleinen, yksittäistapauksista riippumaton velvollisuus noudattaa säännöksiä ja määräyksiä. Virallisperiaatteen nojalla pääasiallinen selvittämisvastuu velvoittavissa hallintopäätöksissä kuuluu puolestaan erittäin keskeisesti viranomaiselle. Aineiston perusteella valmistelussa usein hyödynnettäviä selvityksiä ovat asianosaisilta ja muilta viranomaisilta saatavien tietojen ohella etenkin ulkoinen asiantuntemus, tarkastukset, teetetyt selvitykset ja itse kerätyt, esimerkiksi tieteelliset tai toimialakohtaiset tiedot. Tutkimukseen pohjautuvaa jatkotutkimustarvetta syntyy etenkin tulevasta ylimpien tuomioistuinten ja laillisuusvalvojien ratkaisukäytännöstä, joka luo mahdollisuuden tarkastella uuden käytännön suhdetta aikaisempiin ratkaisuihin ja muihin aihepiiriä koskeviin oikeuslähteisiin. Tarvetta olisi myös laajempaan päätösjoukkoon kohdistuvalle tutkimukselle velvoittavien hallintopäätösten valmistelussa hyödynnettävistä selvityksistä.