”Hän lähetti taivaaseen suunnatun sielunsa Herran luo” : Gregorius Toursilaisen tarinoita kuolemisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millainen ihanteellisen kuolemisen prosessi on Gregorius Toursilaisen kirjoittamissa kuolemasta kertovissa tarinoissa. Gregorius Toursilainen (n. 538–594) oli Toursin piispa ja historiankirjoittaja Frankkien valtakunnassa. Toinen keskeinen konteksti Gregoriuksen tarinoille oli laajempi kreikkalaisroomalainen perinne. Gregoriuksen ajallinen sijainti antiikin ja keskiajan taitteessa teki muutoksen ja jatkuvuuden kysymyksistä erityisen tärkeitä ja mielenkiintoisia. Aiemmassa tutkimuksessa ei ole tutkittu Gregoriuksen näkemyksiä hyvästä kuolemisen prosessista, ja myöhäisantiikin kuolemankulttuurin tutkimus onkin keskittynyt pääosin hautajaisten ja suremisen kysymyksiin.

Tutkimus rajattiin koskemaan ensinnäkin kuolemisen prosessia, ja toiseksi rauhanomaista ja hyvää kuolemaa, joita on mahdollista tutkia myös huonon kuoleman esimerkkien kautta. Tutkimuksen lähdeaineisto koostettiin Gregorius Toursilaisen kolmesta teoksesta, Liber vitae patrum, Libri in gloria confessorum ja Decem libri historiarum, joista varsinaiseen analyysiin valittiin 37 eri mittaista kertomusta. Tutkimuksen keskeisin menetelmä oli käsitellä lähdeaineistoa tarinoina, jotka pilkottiin osiin teoreettisen narratiivisen rungon avulla. Runko muodostui neljästä osasta: ennakointi, tapahtumaketjun käynnistyminen, kuolema ja muiden osallistujien toiminta. Käytännössä tarinat paloiteltiin taulukoinnin avulla, minkä jälkeen jokaista elementtiä käsiteltiin erikseen. Tutkimuksessa perehdyttiin latinankieliseen tekstiin koko lähdeaineiston osalta. Kreikkalaisroomalaisen perinteen ihanteita esiteltiin aiemman tutkimuksen avulla.

Tutkimuksen tuloksena syntyi narratiivinen runko, jota on mahdollista hyödyntää tutkimuksessa myös jatkossa. Tämän lisäksi tutkimuksessa korostui Gregoriuksen eri teosten painotuserot. Tutkimuskysymysten kohdalla tutkimus toi esille, että Gregoriuksen näkemykseen hyvästä kuolemasta mahtui vaihtelua. Aineistosta pystyttiin kuitenkin erottamaan pääpiirteissään, millainen Gregoriuksen kuvaama hyvä kristitty kuolema on. Hyvässä kuolemassa Jumala varoitti henkilöä, että tämä kuolee pian, minkä seurauksena varakas kristitty voi laatia testamentin ja suunnitella, minne hän haluaa tulla haudatuksi. Hän pystyi myös varmistamaan, että suhde Jumalaan oli kunnossa katumalla mahdollisia syntejä ja turvautumalla Jumalan armoon. Kuoleman lähestyessä sairas- ja kuolinvuoteelle kutsuttiin lähimpiä yhteisön jäseniä, perheenjäseniä tai työtovereita. Viimeiset hetket vietettiin heidän kanssaan, ja juuri ennen kuolemaa heitä puhuteltiin joillain sanoilla. Kuolemaan suhtauduttiin rauhallisesti ja nöyrästi, kuitenkin niin, että sielu odotti jo innokkaasti taivaaseen pääsyä. Kuolemassa henkilö hengitti sielunsa pois ruumiista, minkä jälkeen se suuntasi enkeleiden saattamana taivaaseen. Hänen ruumiinsa oli puhtaan valkoinen, ja se valmisteltiin kunnioituksella hautaan.

Tutkimus toi esille, että Gregoriuksen tarinoissa hyvä kuoleman ihanteet eroavat monessa kohdassa kreikkalaisroomalaisen perinteen ihanteista. Keskeisimmät erot muodostuivat suhtautumisessa kuolemanjälkeiseen todellisuuteen, ruumiiseen, ja sen ihmeitätekevään voimaan. Niiden elementtien osalta, jotka säilyivät verrattain samankaltaisina, annetut sisällöt ja merkitykset erosivat aiemmasta perinteestä, kuten esimerkiksi viimeisten sanojen kohdalla.