Asumismuodon yhteys nuorten psyykkiseen pahoinvointiin: Yksinasuvia ja yhteisasujia vertaileva kvantitatiivinen analyysi

Abstract

Nuorten mielenterveyskriisi on Suomessa ajankohtainen ja laajalti tunnistettu yhteiskunnallinen ilmiö. Psyykkisen pahoinvoinnin lisääntyminen on nuorten keskuudessa selkeä trendi sekä globaalisti että kansallisesti. Raportoidun psyykkisen pahoinvoinnin lisääntymisen taustalla vaikuttavat sekä keskusteluilmapiirin muutos että ajankohtaiset ilmiöt, kuten koronapandemia ja sen jälkeisen ajan vaikutukset. Mielenterveyspalveluiden kehittämisen ja hoitoon pääsyn takaamisen lisäksi ratkaisujen löytämisen tulisi perustua arjen taustatekijöiden tutkimukselle. Tämä tutkielma tarkastelee asumismuotoa psykososiaalisena tekijänä ja sen yhteyttä nuorten psyykkiseen pahoinvointiin.

Teoriaosuudessa käsitellään nuorten mielenterveyden tilannetta yleisesti ja COVID19-pandemian kontekstissa sekä asumisen merkitystä hyvinvoinnille erilaisten fyysisten ja psykososiaalisten tekijöiden kautta. Hypoteesia rakentavana teoriana toimii yhteisöllisyyden tunteen käsitteellinen kehys, jota on sovellettu jaetussa asunnossa muodostuvaan yhteisöön. Tutkielman hypoteesi on, että psyykkinen pahoinvointi on voimakkaampaa yksinasuvien ryhmässä.

Tutkielma on määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus, jonka aineisto koostuu Nuorisobarometri 2022 -kyselytutkimuksen vastauksista. Analysoitava aineisto on rajattu yksinasuviin ja solu- tai kimppakämpässä asuviin vastaajiin. Asumismuotoa kuvaava muuttuja toimii tutkimuksen taustamuuttujana. Psyykkistä pahoinvointia kuvaava keskiarvosummamuuttuja on tutkimuksen satunnaismuuttuja. Muuttujien välistä yhteyttä tarkastellaan Mann-Whitney U-testillä, joka on kahden riippumattoman otoksen vertailuun tarkoitettu tilastollinen menetelmä.

Tutkielman tuloksena havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero yksinasuvien ja jaetussa asunnossa asuvien nuorten psyykkisen pahoinvoinnin välillä. Psyykkinen pahoinvointi on U-testin tuloksiin nojaten voimakkaampaa yhteisasujien ryhmässä yksinasuvien ryhmään verrattuna. Tuloksen taustalla olevia tekijöitä voivat olla muun muassa Suomen yksilökeskeinen kulttuuri, korona-ajan vaikutukset nuorten mielenterveyteen tai yhteisasujien taloudellinen tilanne. Lisäksi on syytä pohtia aineiston rajoitteita ja menetelmän sopivuutta kyseiseen tutkimusongelmaan.