Työn subjektiivinen epävarmuus ja työpaikan henkilöstönmuutokset: Toimialojen erot ja järjestäytymisen vaikutus työn epävarmuuden kokemukseen

Abstract

Työn epävarmuus on yksi työelämän suurimmista stressitekijöistä. Se on noussut hyvin ajankohtaiseksi ilmiöksi Suomessa työpaikkojen vähäisyyden, ennätyskorkeiden työttömyyslukujen ja heikon taloustilanteen vuoksi. Tutkielmani sijoittuu työelämän tutkimuksen kenttään ja liittyy erityisesti työn epävarmuuden ja työmarkkinainstituutioiden välisiä yhteyksiä tarkastelevaan keskusteluun. Tutkielmassani tarkastelen 18–64-vuotiaita työntekijöitä, jotka tekevät vähintään 10 tuntia työtä viikossa, sekä heidän kokemuksiaan työn epävarmuudesta. Aineistona käytän Työolobarometri 2024 -aineistoa (N=2072), jonka on kerännyt Tilastokeskus. Analysoin aineistoa ristiintaulukoinnin ja elaboraation avulla. Tutkielmassa työn epävarmuutta mitataan vastaajien subjektiivisella kokemuksella työn jatkuvuudesta. Henkilöstönmuutokset perustuvat vastaajien raportoimaan tilanteeseen henkilöstön muutoksista viimeisen 12 kuukauden aikana. Lisäksi tarkastelen vastaajien toimialan sekä ammattiliittoon ja työttömyyskassaan kuulumista. Tutkimuskysymykseni on viisiosainen. Ensimmäinen osa on miten nykyisen työpaikan henkilöstömäärän vaihtelu viimeisen 12 kuukauden aikana on yhteydessä työn epävarmuuden kokemukseen Suomessa. Toisena tarkastelen toimialojen yhteyttä työn epävarmuuteen sekä miten työn epävarmuuden ja henkilöstömuutoksien yhteys vaihtelee toimialoittain. Tarkastelun kohteena on myös ammattiliittoon ja työttömyyskassaan kuulumisen yhteys työn epävarmuuteen sekä miten työn epävarmuuden ja henkilöstömuutoksien yhteys vaihtelee ammattiliittoon ja työttömyyskassaan kuuluvien kohdalla.

Tutkielman tuloksista selviää, että koettu työn epävarmuus kasvaa, kun työpaikalta vähennetään henkilöstöä, ja vähenee, jos henkilöstön määrä kasvaa. Henkilöt, joiden työpaikan koko pysyy samana, kokevat huomattavasti vähemmän epävarmuutta kuin ne, joiden työpaikalta irtisanotaan työntekijöitä. Tämä ryhmä ei kuitenkaan eroa merkittävästi niistä, joiden henkilöstömäärä kasvaa. Toimialojen välillä esiintyy selkeitä eroja epävarmuuden ja henkilöstömuutosten välillä. Valtion ja kuntien työntekijät ovat varmimpia, ja epävarmuus vaihtelee vähiten henkilöstömuutosten mukaan. Tuotantoalan työntekijöiden työn epävarmuus vaihtelee eniten henkilöstömuutosten perusteella, ja tässä ryhmässä, jos on ollut henkilöstön vähennyksiä, työn epävarmuus on hyvin korkea. Yksityisten palveluiden työntekijät sijoittuvat tuotantoalan ja julkisen sektorin väliin. Ammattiliittoon ja työttömyyskassaan kuuluvien työn epävarmuuden kokemukset ovat hyvin samankaltaisia, mutta ne, jotka eivät kuulu kumpaankaan, kokevat työnsä vähemmän epävarmaksi. Elaboraatiossa nousee esiin ryhmä, joka ei kuulu kumpaankaan, koska epävarmuus näiden keskuudessa on kaikissa henkilöstömuutosryhmissä pienempää. Työttömyyskassaan kuuluvat ovat henkilöstömuutostilanteessa voimakkaammin yhteydessä muutoksen suuntaan ja epävarmuuteen kuin ammattiliittoon kuuluvat. Tulokset osoittavat, että erityisesti tuotantoalan työntekijät kokevat vaihtelevammin työn epävarmuutta, ja henkilöstövähennykset vaikuttavat selvästi negatiivisesti työntekijöiden kokemuksiin epävarmuudesta. Tulokset korostavat sitä, että henkilöstövähennykset lisäävät työn epävarmuutta lähes kaikissa tarkastelluissa ryhmissä. Osa ryhmistä oli alttiimpia epävarmuuden kokemukselle. On tärkeää tarkastella työn epävarmuutta laajana ilmiönä ja pohtia, miten sen kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää, sillä seuraukset heijastuvat laajasti työntekijöiden hyvinvointiin ja työelämän vakauteen.