Kompleksinen eläinsuojelu julkisella sektorilla: Tapauksena Päijät-Häme

Abstract

Kanssalajit ovat kaupungistumisen myötä tulleet lähelle ihmisiä eri tavoin. Eri lajeilla on ihmisille erilaisia merkityksiä, ja ihmiset ovat ottaneet vastuuta siitä, miten eläimiä tulee kohdella. Laki eläinten hyvinvoinnista on tehty edistämään eläinten hyvinvointia ja suojelemaan eläimiä ihmistoiminnalta. Eläimiin kohdistunut huoli ja tutkimustieto asettaa uusia paineita myös ihmistoiminnalle. Eläinsuojelua toteuttavat viranomaiset, joiden toimintaa säädellään. Tutkimuksissa on kuitenkin löydetty eläinsuojelun heikkouksia: päätöksissä on huomattu vaihtelevuutta sekä vastuut eivät ole olleet aina selkeitä. Paikallisiin eroihin voi vaikuttaa esimerkiksi oikeuskäytännön heikkous, eläimen kivun, tuskan ja kärsimyksen arvioinnin vaikeus sekä viranomaisyhteistyön vaihtelevuus. Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmaan (2023:58) on vuonna 2023 kirjattu, että hallituskaudella pyritään selvittämään, miten eläinsuojelua voitaisiin tehostaa rikoslain keinoin.

Tämä tutkielma tarkastelee eläinsuojelutyötä eritoten Päijät-Hämeessä poliisin, eläinlääkärin, syyttäjän ja tuomarin roolien kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia päätöksenteon keinoja, rooleja ja kehityskohteita viranomaiset löytävät työstään. Toiseksi tutkielma pyrkii löytämään keinoja, joilla eläinten hyvinvointia voitaisiin edistää viranomaistyön keinoin sekä analysoimaan, miten se tällaisenaan toteutuu. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii käsitteet institutionaalinen epävarmuus, kompleksisuus sekä eläinten oikeudet ja hyvinvointi. Haastateltavat valikoituivat sen mukaisesti, ketkä eläinsuojelua toteuttavat julkishallinnossa. Tutkielmassa haastateltiin kahta poliisia, yhtä syyttäjää ja yhtä tuomaria, jotka toimivat Päijät-Hämeessä. Lisäksi tutkielmassa haastateltiin eläinlääkäriä, joka toimii tutkijana, mutta ei Päijät-Hämeessä. Haastattelut kestivät yhteensä noin kuusi tuntia. Asiantuntijoita haastateltiin puolistrukturoiduilla haastattelurungoilla sekä haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineisto tyypiteltiin pääluokkiin sekä edelleen alaluokkiin.

Analyysissä eläinasioiden nähtiin ilmenevän kompleksisina, sillä eläin ei osaa kertoa kivustaan tai tapahtumista, jolloin omistajalla ja muilla ihmisillä on merkitystä siinä, miten asiat ilmenevät. Omistajan oma elämäntilanne heijastuu usein myös eläimen tilaan, mikä voi heikentää eläimen hyvinvointia. Eri eläinlajien tarpeiden huomiointi sekä kivun, tuskan ja kärsimyksen ymmärtäminen voi asettaa haasteita omistajalle. Eläimen omistajalla voi olla myös erilainen käsitys eläimen hyvinvoinnista kuin viranomaisella, mikä aiheuttaa haasteita viranomaistyölle. Viranomaistyöhön kuuluu myös harkintavaltaa, mikä mahdollistaa vaihtoehtoisen päätöksenteon. Oikeuskäytäntöjen heikkous puolestaan voi vaikeuttaa päätöksentekoa, mikä lisää institutionaalista epävarmuutta. Viranomaiset pitivät yhtenäiseen päätöksentekoon pyrkimistä kuitenkin tärkeänä, vaikka sitä ei nähty aina helppona. Viranomaistyötä rajaa lain antamat roolit, joissa kuitenkin nähtiin paikoittain epäselvyyttä. Eläinlääkäreillä nähtiin olevan ammattitaito eläimen tilan arvioinnista, mutta toisaalta eläinlääkäreillä ei ole rikosoikeudellista koulutusta, mikä ilmeni ristiriitana. Parannusehdotukset koskivat pitkälti eläintenpitokieltorekisteriä sekä eläinsuojeluprosessin raskautta. Eläintenpitokieltorekisterin nähtiin olevan saavuttamaton ja siihen toivottiin lisäkoulutusta sekä yhteensopivuutta muiden tietojärjestelmien kanssa.

Tutkielmassa löydettiin samankaltaisia huomioita aikaisemman tutkimuksen kanssa. Tutkielmassa yhtenäinen päätöksenteko ilmeni vaikeana, mutta kuitenkin mahdollisena. Ammattitaitoa pidettiin pääosin riittävänä, mikä aikaisemmassa tutkimuksessa on ilmennyt paikoittain heikkona. Yhteistyön tehostaminen toimijoiden välillä on tärkeää ammattitaidon turvaamisessa kompleksisessa eläinsuojelussa. Paikalliset erot voivat lisätä luovuutta päätöksenteossa, mutta samaan aikaan heikentää eläinten hyvinvoinnin toteutumista tasapuolisesti. Tarkemmat säädökset viranomaistyölle tuleekin tehdä paikallisia tasoja kuunnellen. Koska eläimen hyvinvointi on yhteydessä omistajan hyvinvointiin, on tämän edistäminen myös merkittävä tekijä eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa.