Ilmoitetaanko seksuaalisesta väkivallasta Suomessa? : Kvantitatiivinen analyysi ilmoittamatta jättämisen yleisyydestä ja sosiodemografisten tekijöiden yhteydestä ilmoitusalttiuteen
Miettunen, Helmi (2026)
Miettunen, Helmi
2026
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-01-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601071124
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601071124
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitän, kuinka suuri osa seksuaalista väkivaltaa kokeneista jättää ilmoittamatta tapahtuneesta poliisille, millaisia syitä seksuaalista väkivaltaa kokeneilla on ilmoittamatta jättämiseen, ja onko seksuaalista väkivaltaa kokeneen sosiaalidemografisilla tekijöillä yhteyttä ilmoitusalttiuteen. Tarkastelemani sosiodemografiset taustatekijät ovat sukupuoli, ikä, työmarkkina-asema, koulutustaso ja tulotaso. Tutkielman aineisto on Poliisibarometri 2022 -kyselytutkimus.
Seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat Suomessa yleisiä. Samaan aikaan seksuaalista väkivaltaa kokeneet ilmoittavat harvoin näistä kokemuksista poliisille. Seksuaaliväkivalta onkin yksi matalimman ilmoitusalttiuden rikoslajeista. Suurin osa seksuaalisesta väkivallasta on piilorikollisuutta, joka jää viranomaisrekistereiden ulkopuolelle. Seksuaalisen väkivallan kokemuksella on kielteisiä vaikutuksia sitä kokeneen hyvinvointiin ja terveyteen. Kokemuksesta ilmoittamatta jättäminen voi johtaa siihen, että seksuaaliväkivaltaa kokenut ei pääse tuen, esimerkiksi terveydenhuollon, piiriin. Tämä aiheuttaa inhimillistä kärsimystä seksuaalista väkivaltaa kokeneelle sekä kuluja yhteiskunnalle. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia syitä, miksi seksuaalista väkivaltaa kokeneet eivät tee ilmoitusta tapahtuneesta.
Tutkielmassa on kolme tutkimuskysymystä. Ensimmäiseksi tutkin, kuinka suuri osa seksuaalista väkivaltaa kokeneista jättää tekemättä ilmoituksen kokemuksestaan. Toiseksi tutkin, miksi seksuaalista väkivaltaa kokeneet jättävät rikosilmoituksen tekemättä. Kolmanneksi tutkin, onko seksuaalista väkivaltaa kokeneen sosiodemografisilla taustatekijöillä yhteyttä ilmoitusalttiuteen. Tutkielma on laadultaan kvantitatiivinen. Tutkimusmenetelmäni ovat frekvenssien ja suhteellisten frekvenssien analyysi, ristiintaulukointi ja ristiintaulukointiin liittyvä khiin neliö -testi.
Tutkielman tulosten mukaan noin 16 prosenttia suomalaisista on joskus aiemmin elämässään kokenut seksuaalista väkivaltaa. Tulokseni osoittavat, että ilmoituksen seksuaalisen väkivallan kokemuksesta tekee vain noin 11 prosenttia seksuaalista väkivaltaa kokeneista. Tämän tutkielman tulos siis vahvistaa aiempaa tutkimusta siitä, että seksuaalisen väkivallan kokemuksista ilmoitetaan vain harvoin. Tutkielman tulosten mukaan yleisin syy seksuaalisen väkivallan kokemuksesta ilmoittamatta jättämiseen on se, että seksuaalista väkivaltaa kokenut ei pidä tapahtunutta tarpeeksi vakavana ilmoituksen tekemiseen. Toiseksi yleisin syy ilmoittamatta jättämiseen on se, että seksuaalista väkivaltaa kokenut pitää tapahtunutta yksityisenä. Poliisin toimintaan liittyvät syyt ovat myös yleisiä: seksuaalista väkivaltaa kokeneet eivät tee ilmoitusta poliisille, koska eivät usko poliisin voivan ratkaista asian tai eivät usko poliisin olevan kiinnostunut tapahtuneesta. Yhteiskunnassa vaikuttaa siis edelleen vallitsevan käsityksiä sekä seksuaalisesta väkivallasta rikoslajina että poliisin suhtautumisesta seksuaaliseen väkivaltaan, jotka estävät sitä kokeneita tekemästä ilmoitusta.
Ristiintaulukoinnin tulokset osoittavat, että seksuaalista väkivaltaa kokeneiden sosiodemografisista taustatekijöistä vain koulutustaso on yhteydessä ilmoitusalttiuteen. Korkeimman asteen koulutuksen saaneet ilmoittivat matalamman koulutustason omaavia vähemmän seksuaalisen väkivallan kokemuksista. Viitteitä samankaltaisesta ilmiöstä on huomattu myös aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa. Koulutustason yhteyttä seksuaalisen väkivallan kokemuksesta ilmoittamiseen tulisi jatkossa tutkia enemmän, jotta yhteiskunnassa voidaan tukea kaikkia seksuaalista väkivaltaa kokeneita ja palveluverkostoa kehittää niin, että se tavoittaa mahdollisimman monet.
Seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat Suomessa yleisiä. Samaan aikaan seksuaalista väkivaltaa kokeneet ilmoittavat harvoin näistä kokemuksista poliisille. Seksuaaliväkivalta onkin yksi matalimman ilmoitusalttiuden rikoslajeista. Suurin osa seksuaalisesta väkivallasta on piilorikollisuutta, joka jää viranomaisrekistereiden ulkopuolelle. Seksuaalisen väkivallan kokemuksella on kielteisiä vaikutuksia sitä kokeneen hyvinvointiin ja terveyteen. Kokemuksesta ilmoittamatta jättäminen voi johtaa siihen, että seksuaaliväkivaltaa kokenut ei pääse tuen, esimerkiksi terveydenhuollon, piiriin. Tämä aiheuttaa inhimillistä kärsimystä seksuaalista väkivaltaa kokeneelle sekä kuluja yhteiskunnalle. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia syitä, miksi seksuaalista väkivaltaa kokeneet eivät tee ilmoitusta tapahtuneesta.
Tutkielmassa on kolme tutkimuskysymystä. Ensimmäiseksi tutkin, kuinka suuri osa seksuaalista väkivaltaa kokeneista jättää tekemättä ilmoituksen kokemuksestaan. Toiseksi tutkin, miksi seksuaalista väkivaltaa kokeneet jättävät rikosilmoituksen tekemättä. Kolmanneksi tutkin, onko seksuaalista väkivaltaa kokeneen sosiodemografisilla taustatekijöillä yhteyttä ilmoitusalttiuteen. Tutkielma on laadultaan kvantitatiivinen. Tutkimusmenetelmäni ovat frekvenssien ja suhteellisten frekvenssien analyysi, ristiintaulukointi ja ristiintaulukointiin liittyvä khiin neliö -testi.
Tutkielman tulosten mukaan noin 16 prosenttia suomalaisista on joskus aiemmin elämässään kokenut seksuaalista väkivaltaa. Tulokseni osoittavat, että ilmoituksen seksuaalisen väkivallan kokemuksesta tekee vain noin 11 prosenttia seksuaalista väkivaltaa kokeneista. Tämän tutkielman tulos siis vahvistaa aiempaa tutkimusta siitä, että seksuaalisen väkivallan kokemuksista ilmoitetaan vain harvoin. Tutkielman tulosten mukaan yleisin syy seksuaalisen väkivallan kokemuksesta ilmoittamatta jättämiseen on se, että seksuaalista väkivaltaa kokenut ei pidä tapahtunutta tarpeeksi vakavana ilmoituksen tekemiseen. Toiseksi yleisin syy ilmoittamatta jättämiseen on se, että seksuaalista väkivaltaa kokenut pitää tapahtunutta yksityisenä. Poliisin toimintaan liittyvät syyt ovat myös yleisiä: seksuaalista väkivaltaa kokeneet eivät tee ilmoitusta poliisille, koska eivät usko poliisin voivan ratkaista asian tai eivät usko poliisin olevan kiinnostunut tapahtuneesta. Yhteiskunnassa vaikuttaa siis edelleen vallitsevan käsityksiä sekä seksuaalisesta väkivallasta rikoslajina että poliisin suhtautumisesta seksuaaliseen väkivaltaan, jotka estävät sitä kokeneita tekemästä ilmoitusta.
Ristiintaulukoinnin tulokset osoittavat, että seksuaalista väkivaltaa kokeneiden sosiodemografisista taustatekijöistä vain koulutustaso on yhteydessä ilmoitusalttiuteen. Korkeimman asteen koulutuksen saaneet ilmoittivat matalamman koulutustason omaavia vähemmän seksuaalisen väkivallan kokemuksista. Viitteitä samankaltaisesta ilmiöstä on huomattu myös aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa. Koulutustason yhteyttä seksuaalisen väkivallan kokemuksesta ilmoittamiseen tulisi jatkossa tutkia enemmän, jotta yhteiskunnassa voidaan tukea kaikkia seksuaalista väkivaltaa kokeneita ja palveluverkostoa kehittää niin, että se tavoittaa mahdollisimman monet.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10626]
