Segregaatio hyvinvoivan kaupungin haasteena : Helsingin strategiset keinot hillitä segregaatiota vuosina 2025-2029
Kuoppala, Vilja (2026)
Kuoppala, Vilja
2026
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-01-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601071097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601071097
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Helsingin kaupunkistrategiassa puhutaan segregaatiosta yhteiskunnallisena ilmiönä. Segregaatio on käsitetty aiemmassa tutkimuksessa moniulotteisena. Yhden määritelmän mukaan segregaatio tarkoittaa asuinalueiden eriytymistä, mitä pidetään yleisesti negatiivisena kehityksenä. Tutkielman tavoitteena on saada kuva siitä, millaisiin teemoihin Helsingin kaupunkistrategia liittää segregaation hidastamisen. Kaupunkistrategiaa tulkitaan suhteessa aiempaan segregaatiota käsittelevää tutkimuskirjallisuuteen.
Segregaatio on ominaista suurissa kaupungeissa, joiden asukkaat tulevat monista lähtökohdista ja taustoista. Segregaatiota voidaan tarkastella kolmella tavalla: alueellisesti, sosioekonomisesti ja etnisesti. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan alueellista segregaatiota kaupungissa. Sitä voidaan seurata erilaisten seikkojen, kuten koetun terveyden, koulutuksen ja vieraskielisyyden avulla. Esimerkiksi asumiskustannukset ilmentävät segregaatiota, kun pienituloiset ihmiset muuttavat asumaan edullisemmille asuinalueille. Vaikka Suomen suurissa kaupungeissa segregaatiota ei olla merkittävässä määrin havaittu, sen tarkastelu on tärkeää, jotta segregaatiota voitaisiin ennaltaehkäistä jo ennen sen syntymistä.
Segregaation kehityksen varalle on olemassa toimia, jotka pyrkivät ehkäisemään sitä. Kaupungin kontekstissa erilaiset poliittiset päätökset ovat osana alueellisen eriytymisen ehkäisemistä. Suuret kaupungit pyrkivät esimerkiksi sosiaalisen sekoittamisen avulla ylläpitämään sosiaaliselta rakenteeltaan moninaisia asuinalueita. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin strategisia keinoja segregaation ennaltaehkäisemiseksi. Aineistona on Helsingin kaupunkistrategia ”Helsinki josta voimme olla ylpeitä 2025–2029”. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla pyritään purkamaan sitä, mitä strategia sanoo segregaatioon liitettävistä asioista.
Tutkielman keskeisenä tuloksena ovat, että Helsinki pyrkii strategisin keinoin puuttumaan eriytymiskehitykseen. Kaupunkistrategiassa segregaation ennaltaehkäisyn voi liittää koskemaan kolmea teemaa: hyvinvointia, koulutusta ja alueita. Strategiassa korostuu laajasti tavoite hyvinvoivasta kaupungista ja hyvinvoivista kaupunkilaista, joita laadituilla toimilla pyritään saavuttamaan. Koulutuksen ja alueiden teemat jatkavat hyvinvoinnin puhetta ja teemoissa korostuvat kaupunkilaisten arkea ja oppimista parantavat toimet. Strategian linjaukset ovat yleisluontoisia ja pyrkivät ohjaamaan valtuustokauden poliittista päätöksentekoa yhteisesti sovittuun suuntaan.
Segregaatio on ominaista suurissa kaupungeissa, joiden asukkaat tulevat monista lähtökohdista ja taustoista. Segregaatiota voidaan tarkastella kolmella tavalla: alueellisesti, sosioekonomisesti ja etnisesti. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan alueellista segregaatiota kaupungissa. Sitä voidaan seurata erilaisten seikkojen, kuten koetun terveyden, koulutuksen ja vieraskielisyyden avulla. Esimerkiksi asumiskustannukset ilmentävät segregaatiota, kun pienituloiset ihmiset muuttavat asumaan edullisemmille asuinalueille. Vaikka Suomen suurissa kaupungeissa segregaatiota ei olla merkittävässä määrin havaittu, sen tarkastelu on tärkeää, jotta segregaatiota voitaisiin ennaltaehkäistä jo ennen sen syntymistä.
Segregaation kehityksen varalle on olemassa toimia, jotka pyrkivät ehkäisemään sitä. Kaupungin kontekstissa erilaiset poliittiset päätökset ovat osana alueellisen eriytymisen ehkäisemistä. Suuret kaupungit pyrkivät esimerkiksi sosiaalisen sekoittamisen avulla ylläpitämään sosiaaliselta rakenteeltaan moninaisia asuinalueita. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin strategisia keinoja segregaation ennaltaehkäisemiseksi. Aineistona on Helsingin kaupunkistrategia ”Helsinki josta voimme olla ylpeitä 2025–2029”. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla pyritään purkamaan sitä, mitä strategia sanoo segregaatioon liitettävistä asioista.
Tutkielman keskeisenä tuloksena ovat, että Helsinki pyrkii strategisin keinoin puuttumaan eriytymiskehitykseen. Kaupunkistrategiassa segregaation ennaltaehkäisyn voi liittää koskemaan kolmea teemaa: hyvinvointia, koulutusta ja alueita. Strategiassa korostuu laajasti tavoite hyvinvoivasta kaupungista ja hyvinvoivista kaupunkilaista, joita laadituilla toimilla pyritään saavuttamaan. Koulutuksen ja alueiden teemat jatkavat hyvinvoinnin puhetta ja teemoissa korostuvat kaupunkilaisten arkea ja oppimista parantavat toimet. Strategian linjaukset ovat yleisluontoisia ja pyrkivät ohjaamaan valtuustokauden poliittista päätöksentekoa yhteisesti sovittuun suuntaan.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11807]
