Hyvinvointialueen sisäinen tarkastus: Riippumattomuuden oikeudellinen sääntely

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan hyvinvointialueen sisäisen tarkastuksen riippumattomuutta ja sen lainsäädännöllistä perustaa. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on selvittää mitä riippumattomuus tarkoittaa hyvinvointialueen kontekstissa lainsäädännön mukaan. Lisäksi hahmotetaan, millaisia vaatimuksia se asettaa hyvinvointialueen organisatorisessa, menettelyllisessä, tapauskohtaisessa, sekä henkilöllisessä riippumattomuuskategoriassa. Tutkielmassa arvioidaan lisäksi hallintosäännön, konserniohjeen, sekä sisäisen tarkastuksen toimintaohjeen ja ammattistandardien eli soft law -instrumenttien riittävyyttä riippumattomuuden turvaajina säädöshierarkian näkökulmasta laintasoisen sääntelyn puuttuessa. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi, jonka avulla voimassa olevaa lainsäädäntöä tulkitaan ja systematisoidaan finanssihallinto-oikeudellisten periaatteiden valossa. Laintulkinnan tukena hyödynnetään eritoten analogista menetelmää, jossa vertailukohtina toimivat sisäisen tarkastuksen kunnallinen ja valtiollinen sääntely sekä ulkoisen tarkastuksen riippumattomuus.

Tutkielman keskeiset johtopäätökset osoittavat, että sisäisen tarkastuksen sääntelypohja on osin hajanainen ja puutteellinen. Tutkielman hallintosääntövertailu vahvistaa hallintosääntötasoisen sääntelyn epäyhtenäisyyden ja puutteellisuuden. Riippumattomuus rakentuu pitkälti perustuslain, hallintolain ja julkisuuslain säädösten varaan, jotka tarkentavat riippumattomuusvaateiden sisältöä. Puutteista johtuen nykyinen lainsäädäntö ei turvaa sisäiselle tarkastukselle nimenomaisia tiedonsaantioikeuksia samalla tavalla kuin esimerkiksi ulkoiselle tarkastukselle. Tämä muodostaa epäkohdan toiminnan legitimiteetille ja asettaa toiminnan alttiiksi riippumattomuuden heikentymiselle, sekä ulkopuolisille vaikutuksille. Lisäksi tarkastajan esteellisyyskysymykset nojaavat pääsääntöisesti yleislausekejääviyteen muodostaen epäselvän oikeustilan. Hyvinvointialueella joudutaan pohtimaan tarkastusalan erityiskysymysten osalta muun muassa esihenkilön tarkastamisesta aiheutuvia esteellisyysongelmia, mikä heikentää luottamuksensuojan ohella oikeutettuja odotuksia. Tutkielma esittää, että riippumattomuuden varmistaminen edellyttää lainsäädännön kehittämistä erityisesti tiedonsaantioikeuksien ja kansainvälisten ammattistandardien velvoittavuuden osalta, sillä pelkkä pehmeä sääntely ei riitä takaamaan riippumattomuuden toteutumista yhdenvertaisesti ja kestävästi.