Omavalmentajuus työllisyydenhoidossa
Rajakoski, Hannamari (2026)
2026
Työn ja hyvinvoinnin maisteriohjelma - Master's Programme in Work, Welfare and Well-being
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-01-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601061062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601061062
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu tutkimuksessani tarkastelen omavalmentajamallia työllisyydenhoidossa sekä sen merkitystä asiakkaiden palveluprosessissa. Omavalmentajamalli, joka lanseerattiin työllisyyden kuntakokeiluissa ja jatkuu TE-palveluiden siirryttyä kunnille vuoden 2025 alusta, perustuu henkilökohtaiseen ohjaukseen ja vastuutyöntekijän rooliin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten omavalmentajat kokevat työnsä ja ekosysteemisen toimintaympäristön, jossa työllisyydenhoito tapahtuu.
Tutkimus toteutettiin laadullisena ja aineisto kerättiin kolmelta omavalmentajalta päiväkirjojen avulla sekä kolmella teemahaastattelulla. Aineiston analyysi tehtiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tuloksista nousi esiin kolme keskeistä työotetta: valmentava, kokonaisvaltainen ja terapeuttinen. Valmentava ote painottaa asiakkaan motivointia ja työnhaun sparrausta, kokonaisvaltainen ote asiakkaan tilanteen laaja-alaista tarkastelua ja palveluverkoston hyödyntämistä, ja terapeuttinen ote ilmenee empaattisena kohtaamisena ja toivon ylläpitämisenä.
Ekosysteemisyys nähtiin olennaisena osana työtä: työllisyydenhoito ei ole yksittäisen toimijan vastuulla, vaan se rakentuu kuntien, hyvinvointialueiden, Kelan, oppilaitosten, yritysten ja kolmannen sektorin yhteistyölle. Omavalmentajat toimivat ekosysteemin solmukohtina, koordinoiden palveluja ja etsien ratkaisuja asiakkaiden moninaisiin palvelutarpeisiin. Tutkimus osoittaa, että omavalmentajamalli vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja on tekijälleen mielekäs tapa tehdä työtä, mutta edellyttää riittäviä resursseja ja toimivaa yhteistyötä. Tulevaisuudessa on hyvä arvioida tarkemmin mallin vaikutuksia työllistymiseen ja sen suhdetta aikaisempiin työvoimapalveluiden toimintatapoihin.
Tutkimus toteutettiin laadullisena ja aineisto kerättiin kolmelta omavalmentajalta päiväkirjojen avulla sekä kolmella teemahaastattelulla. Aineiston analyysi tehtiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tuloksista nousi esiin kolme keskeistä työotetta: valmentava, kokonaisvaltainen ja terapeuttinen. Valmentava ote painottaa asiakkaan motivointia ja työnhaun sparrausta, kokonaisvaltainen ote asiakkaan tilanteen laaja-alaista tarkastelua ja palveluverkoston hyödyntämistä, ja terapeuttinen ote ilmenee empaattisena kohtaamisena ja toivon ylläpitämisenä.
Ekosysteemisyys nähtiin olennaisena osana työtä: työllisyydenhoito ei ole yksittäisen toimijan vastuulla, vaan se rakentuu kuntien, hyvinvointialueiden, Kelan, oppilaitosten, yritysten ja kolmannen sektorin yhteistyölle. Omavalmentajat toimivat ekosysteemin solmukohtina, koordinoiden palveluja ja etsien ratkaisuja asiakkaiden moninaisiin palvelutarpeisiin. Tutkimus osoittaa, että omavalmentajamalli vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja on tekijälleen mielekäs tapa tehdä työtä, mutta edellyttää riittäviä resursseja ja toimivaa yhteistyötä. Tulevaisuudessa on hyvä arvioida tarkemmin mallin vaikutuksia työllistymiseen ja sen suhdetta aikaisempiin työvoimapalveluiden toimintatapoihin.