Perheessä koettu henkinen väkivalta ja nuorten sosiaalinen ahdistuneisuus

Abstract

Nuorten sosiaalisen ahdistuneisuuden oireet ovat viime vuosina Suomessa lisääntyneet, ja huoli perheessä koetusta henkisestä väkivallasta on noussut myös aikaisempaa vahvemmin esille. Aikaisemmassa tutkimuksessa, niin kansainvälisesti kuin Suomessakin, lapsuudessa ja nuoruudessa koetulla henkisellä perheväkivallalla on todettu yhteyttä sekä ajankohtaisiin että pitkän aikavälin seurauksiin yksilön tunne-elämälle, kehitykselle ja hyvinvoinnille. Lapsuudessa ja nuoruudessa koetun henkisen väkivallan yhteyttä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen on selvitetty aiemmin, mutta pääasiassa kansainvälisissä tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 13–20-vuotiaiden suomalaisnuorten viimeisten 12 kuukauden aikana vanhempiensa taholta kokeman henkisen väkivallan yhteyttä heidän ajankohtaiseen sosiaaliseen ahdistuneisuuteensa. Hypoteesina oli, että koettu henkinen väkivalta todennäköisesti lisää riskiä sosiaalisen ahdistuneisuuden esiintymiselle. Tutkimuksen aineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2021 toteuttamaa valtakunnallisesta Kouluterveyskyselyä. Vastaajat olivat peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisia sekä toisen asteen oppilaitosten 1. ja 2. luokkalaisia nuoria. Aineisto koostui yhteensä 160 796 nuoresta, ja otos edustaa melko hyvin suomalaisten nuoruusikäisten väestöä. Tutkittavien sosiaalista ahdistuneisuutta mitattiin Mini–SPIN-oirekyselyllä. Koettua henkistä väkivaltaa kartoitettiin seitsemän eri henkisen väkivaltakokemuksen kautta: ”Onko vanhempasi tehnyt sinulle seuraavia asioita viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana? 1) Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa, 2) Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua, 3) Nöyryyttänyt tai nolannut sinua, 4) Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin, 5) Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esim. paiskonut ovia), 6) Lukinnut sinut johonkin paikkaan tai 7) Uhannut sinua väkivallalla”.

Aineistoa kuvailevista sukupuolittain (tytöt, pojat ja muunsukupuoliset nuoret) tehdyistä analyyseistä havaittiin, että yli puolet muunsukupuolisista nuorista kokivat merkittävää sosiaalista ahdistuneisuutta. Tytöistä merkittävää sosiaalista ahdistuneisuutta raportoivat lähes puolet, ja pojista noin viidesosa. Henkisen väkivallan seitsemästä kartoitetusta muodosta eniten vastaajat kokivat sanallista loukkaamista vanhemman taholta, ja koko otoksessa tätä kokemusta raportoivat neljäsosa vastaajista. Perheessä koetun henkisen väkivallan kokemuksia esiintyi eniten muunsukupuolisilla nuorilla, ja tämä näkyi jokaisessa seitsemässä eri henkisen väkivallan muodossa. Tytöt kokivat lähes jokaista henkisen väkivallan muotoa poikia enemmän, ja pojat yhtä muotoa hieman enemmän kuin tytöt. Henkisen väkivallan kokemuksien ja sosiaalisen ahdistuneisuuden välistä yhteyttä selvitettiin logistisella regressioanalyysillä sukupuolittain tarkasteltuna. Tulokset tukivat asetettua hypoteesia: analyyseista havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys, eli henkisen väkivallan eri muotoja kokeneilla vastaajilla oli lisääntynyt riski sosiaaliselle ahdistuneisuudelle verrattuna vastaajiin, joilla kyseistä kokemusta ei ollut. Yhteys pysyi merkitsevänä, kun kontrolloitiin vastaajien samanaikainen yleistynyt ahdistuneisuusoireilu, masennusoireilu ja sosioekonomiset taustamuuttujat. Tämä yhteys oli havaittavissa pojilla ja tytöillä erikseen jokaisen seitsemän eri henkisen väkivallan muodon osalta. Muunsukupuolisilla nuorilla tämä yhteys näkyi kolmessa eri henkisen väkivallan muodossa, jotka olivat ”Vanhempi on loukannut sanallisesti”, ”Vanhempi on nöyryyttänyt tai nolannut” sekä ”Vanhempi on heittänyt/lyönyt/potkinut esineitä”. Kaikilla vastaajilla sukupuolesta riippumatta vahvin yhteys sosiaalisen ahdistuneisuuden lisääntyneeseen riskiin näkyi henkisen väkivallan kokemuksessa ”Vanhempi on nöyryyttänyt tai nolannut”. Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimustietoa henkisen väkivallan ja sosiaalisen ahdistuneisuuden yhteydestä nuorilla. Vastaavia tutkimuksia ei parhaan tietoni mukaan ole toteutettu Suomessa näin laajalla aineistolla. Tulokset tuovat esille tarpeen kiinnittää enemmän huomiota perhetekijöihin sosiaalisen ahdistuneisuuden tutkimuksessa ja hoidossa, sekä huomioida sukupuolivähemmistöt paremmin nuorten mielenterveyden ja perheväkivaltakokemusten tutkimuksessa. Tulokset havainnollistavat, miten merkittävänä ongelmana sosiaalinen ahdistuneisuus ja henkinen väkivalta ilmenevät suomalaisilla nuorilla, ja tietoisuutta henkisen väkivallan seurauksista nuorten mielenterveydelle on tarpeen lisätä.