Suvereniteetin sisäiset ja ulkoiset ulottuvuudet : Teoriaohjaava sisällönanalyysi Norjan roolista Huippuvuorten suvereniteetin haltijana

Abstract

Huippuvuorten saariryhmittymä sijaitsee Pohjoisella Jäämerellä Norjan pohjoispuolella, Grönlannin ja Venäjän välissä. Saaristo oli ensimmäisen maailmansodan loppupuolelle asti ’terra nullius’ eli ei-kenenkään-maata, kunnes Norjalle myönnettiin vuonna 1920 allekirjoitetussa Huippuvuorten sopimuksessa alueen suvereniteetti. Sopimus kuitenkin myöntää perinteisen suvereniteetin määritelmästä poiketen myös kaikille muille sopimuksen osapuolivaltioille oikeuksia kaupankäyntiin, luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä tasavertaiseen kohteluun alueella. Sopimus onkin siten aiheuttanut useita kiistoja ja erimielisyyksiä siitä, kuinka sitä tulisi tulkita. Jokseenkin tulkintoja tasapainottavana sekä etenkin merialueiden luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia kiistoja selkeyttävänä sopimuksena on toiminut Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus UNCLOS.

Tutkielmassa analysoidaan Huippuvuorten sopimusta ja merioikeusyleissopimusta sekä Norjan oikeus- ja turvallisuusministeriön sekä Naton julkaisuja. Tämä analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla hyödyntäen teoriana suvereniteetin käsitteen ulkoisen ja sisäisen ulottuvuuden jaottelua. Keskeisinä käsitteinä analyysissa esiintyvät suvereniteetin ulottuvuuksien lisäksi esimerkiksi kansainvälinen yhteisö, kansainväliset normit sekä instituutiot. Näitä käsitteitä taustoitetaan hyödyntäen erityisesti Jens Bartelsonin ja Barry Buzanin käsityksiä suvereniteetista ja sen ulottuvuuksista.

Tutkimuskysymyksenä on ’Miten Norjan rooli Huippuvuorten suvereniteetin haltijana määräytyy arktisen alueen geopoliittisen aseman murroksessa?’ ja täsmentävänä alakysymyksenä ’Miten ja missä määrin suvereniteetin ulkoiset ja sisäiset ulottuvuudet esiintyvät Huippuvuorilla?’. Tutkimusongelmana siis esiintyy, miten Norjan suvereniteetti saariston alueella näyttäytyy, kun alueen geopoliittinen asema muuttuu kansainvälisellä kentällä vallitsevien intressien ja maailmanjärjestyksen mukana.

Tutkielma keskittyy länsimaiseen näkökulmaan tutkimusongelmasta tunnistaen, ettei esimerkiksi Norjan ja Naton näkökulmat esitä kokonaisvaltaista kuvaa Norjan roolista Huippuvuorten suvereniteetin haltijana. Tutkimuksen tulokset osoittavat Norjan hyödyntävän kansainvälisten sopimusten antamaa tulkinnanvaraisuutta suvereniteetin tuomista oikeuksista ja velvollisuuksista perustellessaan toimiaan saaristossa.