Talouspolitiikka ja moraali: SDP:n, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten talouspoliittisten linjausten tarkastelu etiikan teorioiden valossa

Abstract

Eettiset kysymykset, kuten oikeudenmukaisuus, vastuu ja hyveet jäävät talouspoliittisessa keskustelussa usein taka-alalle. Talouspolitiikka sisältää kuitenkin sekä periaatteellisia kysymyksiä, seurausperusteisia tavoitteita, että arvopohjaisia hyveitä. Talouspolitiikka vaikuttaa suoraan ihmisten hyvinvointiin, mutta sen moraalisia perusteita tarkastellaan harvoin systemaattisesti. Tässä tutkimuksessa analysoin, millaisia arvoja ja periaatteita SDP, Kokoomus ja Perussuomalaiset edustavat talouspoliittisten linjaustensa perusteella. Arvioin vuoden 2023 linjausten tavoitteita kolmen eri moraaliteorian: deontologian, konsekventialismin ja hyve-etiikan avulla. Niitä käytetään usein eettisten kysymysten jäsentämiseen. Koska talouspolitiikka nojaa vahvasti taloustieteen periaatteisiin, pohdin myös taloustieteen omaa moraalista perustaa. Teoreettisessa osassa käsittelen deontologian, konsekventialismin ja hyve-etiikan perusperiaatteita. Osio muodostaa työn viitekehyksen. Teoreettiseen osaan sisältyy myös kirjallisuuskatsaus, joka kokoaa yhteen keskeisiä näkökulmia, syventää viitekehystä ja toimii pohjana puolueohjelmien analyysille. Empiirisessä osassa analysoin SDP:n, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten vuoden 2023 talouspoliittisia linjauksia. Käytän teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa eettiset teoriat toimivat analyysin kehyksenä. Tarkastelen, kuinka puolueiden talouspoliittiset tavoitteet heijastavat tai poikkeavat eri moraaliteorioiden periaatteista. Pohdin myös, mitkä näistä teorioista ovat käyttökelpoisia vertailussa. Aloitan tarkastelun deontologisesta tarkastelutavasta, erityisesti Kantin ja Rawlsin näkökulmasta. Tarkastelutapa korostaa universaaleja periaatteita ja oikeudenmukaisuutta. Seuraavaksi siirryn konsekventialismiin, joka korostaa päätösten seurauksia. Lopuksi arvioin talouspoliittisten linjausten perusteluja hyve-etiikan näkökulmasta, jossa käytän arviointiperusteena oikeudenmukaisuutta, vastuullisuutta ja solidaarisuutta. Analyysi perustuu omaan tulkintaani talouspoliittisten ohjelmien ja moraaliteorioiden suhteesta, joten se sisältää myös subjektiivisia elementtejä. En kuitenkaan arvota puolueiden tavoitteita hyviin ja huonoihin, vaan pyrin käsittelemään niitä neutraalisti. Tutkimukseni perusteella kolme puoluetta eroavat toisistaan esimerkiksi siinä, millaisilla argumenteilla ne perustelevat suhtautumista valtion velkaan, hyvinvointipalveluihin, sekä yksilön oikeuksiin ja vastuisiin. Puolueiden näkemykset vastuusta tuleville sukupolville sekä erottavat, että yhdistävät niitä. Erityisen relevanteiksi arviointiteorioiksi koin tutkimukseni perusteella deontologian ja hyve-etiikan. Kantin ja Rawlsin näkökulmat, kuten oikeudenmukaisuus, universaalit säännöt, sekä yksilön arvon kunnioittaminen soveltuvat hyvin talouspolitiikan eettisyyden tarkasteluun. Myös hyve-etiikka toi esiin puolueiden arvot ja ominaispiireet, jotka ohjaavat niiden päätöksentekoa. Vaikka konsekventialismia käytetään yleisesti talouspolitiikan arvioinnissa, osoittautui talouspolitiikan tavoitteiden mahdollisten seurausten arviointi sen avulla haastavaksi. Ongelmat talouspoliittisten päätösten aiheuttamien seurausten luotettavassa arvioinnissa ja mittauksessa aiheuttavat sen, että jättäisin jatkotutkimuksissa konsekventialismin pois, mikäli tavoitteena on rakentaa vahva ja selkeä viitekehys talouspolitiikan eettiselle arvioinnille. Näin ollen hyvä viitekehys nojaisi ensisijaisesti deontologiaan ja hyve-etiikkaan. Yhdessä nämä lähestymistavat muodostavat tasapainoisen viitekehyksen, joka huomioi sekä normatiiviset velvoitteet, että yhteiskunnalliset hyveet.