Sitkeistä sitkein – Lukivaikeuksisten aikuisten kokemuksia toisen asteen opinto-ohjauksen merkityksistä opintopolkuun
Uusikylä, Lauri; Uusikylä, Reeta (2025)
Uusikylä, Lauri
Uusikylä, Reeta
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025122212044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025122212044
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli syventyä lukivaikeuden haasteisiin toisen asteen opinto-ohjauksen kontekstissa. Tutkimuksessamme pyrimme kartoittamaan, millaisia tarpeita lukivaikeuksisilla on toisen asteen opinto-ohjausta kohtaan, mitkä tekijät tukevat tai haittaavat opintojen sujumista sekä millaisia merkityksiä vastaajat kokevat ohjauskokemuksilla olleen myöhempiin koulutuspolkuihinsa ja hyvinvointiinsa.
Opinto-ohjaus voidaan nähdä tasa-arvoa luovana järjestelmänä, jonka tavoitteena on tukea ja varmistaa valmistuminen opinnoista sekä paikan löytyminen jatko-opinnoissa tai työelämässä. Tutkimukset ovat osoittaneet opettajien toiminnan määrittävän keskeisesti oppilaiden koulumotivaatiota ja koulumenestystä sekä jatko-opintoihin etenemistä. Lukivaikeuksisten opinto-ohjauskokemuksia ei kuitenkaan juurikaan ole tutkittu, huolimatta siitä, että lukivaikeuteen liittyviä mielenterveyshäiriöihin, koulupudokkuuteen ja alisuoriutumiseen altistavia riskitekijöitä on tunnistettu suhteellisen laajasti sekä kasvatustieteen että psykologian tutkimuskentillä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat Albert Banduran minäpystyvyysteoria sekä Richard Ryanin ja Edward Decin itsemääräämisteoria. Tutkimuksemme teoreettinen viitekehys kietoutuu laajemmin myös motivaatiopsykologian ja erityispedagogiikan tutkimukseen.
Tutkimusaineisto (N = 17) kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Tampereen yliopiston kasvatustieteen opiskelijoilta, Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijoilta sekä ”Oppimisvaikeudet ja erilainen oppiminen” -Facebook ryhmän jäseniltä. Vastaajilta edellytettiin lukivaikeusdiagnoosia. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimi kokemuksellisuuteen syventyvä fenomenologia.
Teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla saatujen tulosten perusteella lukivaikeuksiset opiskelijat toivovat opinto-ohjaukselta sosioemotionaalista tukea, yksilöllistä ja toimijuutta tukevaa otetta sekä käytännön tukea opintojen edistämiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Opintojen sujumista ja sopivan jatkokoulutuspaikan saavuttamista tukeviksi tekijöiksi kuvautuivat erityisesti vahva minäpystyvyys sekä toimijuutta tukeva, validoiva ja käytännönläheinen opinto-ohjaus. Opintojen sujumista ja jatkokoulutuspaikan saavuttamista haittasivat heikko minäpystyvyys, riittämättömät tukitoimet sekä lukivaikeuden kuormittavuus. Opinto-ohjauksella havaittiin olevan kauaskantoisia vaikutuksia: parhaimmillaan ohjaus näyttäytyi toimijuutta ja hyvinvointia kannattelevana tekijänä, mutta pahimmillaan se lannisti, kavensi tulevaisuususkoa ja johti opintopolun viivästymiseen.
Opinto-ohjaus voidaan nähdä tasa-arvoa luovana järjestelmänä, jonka tavoitteena on tukea ja varmistaa valmistuminen opinnoista sekä paikan löytyminen jatko-opinnoissa tai työelämässä. Tutkimukset ovat osoittaneet opettajien toiminnan määrittävän keskeisesti oppilaiden koulumotivaatiota ja koulumenestystä sekä jatko-opintoihin etenemistä. Lukivaikeuksisten opinto-ohjauskokemuksia ei kuitenkaan juurikaan ole tutkittu, huolimatta siitä, että lukivaikeuteen liittyviä mielenterveyshäiriöihin, koulupudokkuuteen ja alisuoriutumiseen altistavia riskitekijöitä on tunnistettu suhteellisen laajasti sekä kasvatustieteen että psykologian tutkimuskentillä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat Albert Banduran minäpystyvyysteoria sekä Richard Ryanin ja Edward Decin itsemääräämisteoria. Tutkimuksemme teoreettinen viitekehys kietoutuu laajemmin myös motivaatiopsykologian ja erityispedagogiikan tutkimukseen.
Tutkimusaineisto (N = 17) kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Tampereen yliopiston kasvatustieteen opiskelijoilta, Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijoilta sekä ”Oppimisvaikeudet ja erilainen oppiminen” -Facebook ryhmän jäseniltä. Vastaajilta edellytettiin lukivaikeusdiagnoosia. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimi kokemuksellisuuteen syventyvä fenomenologia.
Teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla saatujen tulosten perusteella lukivaikeuksiset opiskelijat toivovat opinto-ohjaukselta sosioemotionaalista tukea, yksilöllistä ja toimijuutta tukevaa otetta sekä käytännön tukea opintojen edistämiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Opintojen sujumista ja sopivan jatkokoulutuspaikan saavuttamista tukeviksi tekijöiksi kuvautuivat erityisesti vahva minäpystyvyys sekä toimijuutta tukeva, validoiva ja käytännönläheinen opinto-ohjaus. Opintojen sujumista ja jatkokoulutuspaikan saavuttamista haittasivat heikko minäpystyvyys, riittämättömät tukitoimet sekä lukivaikeuden kuormittavuus. Opinto-ohjauksella havaittiin olevan kauaskantoisia vaikutuksia: parhaimmillaan ohjaus näyttäytyi toimijuutta ja hyvinvointia kannattelevana tekijänä, mutta pahimmillaan se lannisti, kavensi tulevaisuususkoa ja johti opintopolun viivästymiseen.
