Kuka on lapsen äiti?: Äitiyden määrittyminen sijaissynnytyksissä
Heinonen, Elisabet (2025)
Heinonen, Elisabet
2025
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-12-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025122112035
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025122112035
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan äitiyden määrittymistä sijaissynnytyksissä sekä aiotun äidin asemaa Suomen lainsäädännössä. Tavoitteena on selvittää, miten äitiys nähdään ja määritellään juridisissa sekä yhteiskunnallisissa oikeusjärjestelmissä. Tarkastelun kohteena ovat myös määrittelyyn liittyvät ristiriidat sekä se, millaiseksi sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin oikeudet sekä vastuut muodostuvat vallitsevan sääntelyn puitteissa.
Tutkimusaineisto koostuu Oikeusministeriön vuonna 2023 laatimasta selvityksestä ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimisesta. Menetelmänä tutkielmassa käytetään laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla analysoidaan äitiyden asemaa sijaissynnytysjärjestelyissä Suomessa. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten yhteiskunnalliset käytännöt ja lainsäädäntö ohjaavat sekä rajaavat äitiyden määrittymistä.
Tutkielman tulokset osoittavat, miten suomalaisessa lainsäädännössä äitiys rakentuu pitkälti synnyttämisen varaan. Vanhemmuuslaissa lapsen äidiksi määritellään lapsen synnyttänyt henkilö, eikä täten geneettisellä yhteydellä tai äitiyden intentionaalisuudella ole itsenäistä juridista merkitystä äitiyden määrittymisessä. Sijaissynnytysjärjestelyiden näkökulmasta tämä tarkoittaa, että usein lapsen geneettinen äiti eli aiottu äiti ei lähtökohtaisesti saa juridista äitiyttä lapseen. Sijaissynnyttäjä taas tunnustettaisiin automaattisesti lapsen äidiksi. Suomalainen säätely siis kaventaa äitiyden määritelmää painottamalla synnyttämistä samalla asettaen geneettisen sekä intentionaalisen äitiyden toissijaiseen asemaan.
Tutkimusaineisto koostuu Oikeusministeriön vuonna 2023 laatimasta selvityksestä ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimisesta. Menetelmänä tutkielmassa käytetään laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla analysoidaan äitiyden asemaa sijaissynnytysjärjestelyissä Suomessa. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten yhteiskunnalliset käytännöt ja lainsäädäntö ohjaavat sekä rajaavat äitiyden määrittymistä.
Tutkielman tulokset osoittavat, miten suomalaisessa lainsäädännössä äitiys rakentuu pitkälti synnyttämisen varaan. Vanhemmuuslaissa lapsen äidiksi määritellään lapsen synnyttänyt henkilö, eikä täten geneettisellä yhteydellä tai äitiyden intentionaalisuudella ole itsenäistä juridista merkitystä äitiyden määrittymisessä. Sijaissynnytysjärjestelyiden näkökulmasta tämä tarkoittaa, että usein lapsen geneettinen äiti eli aiottu äiti ei lähtökohtaisesti saa juridista äitiyttä lapseen. Sijaissynnyttäjä taas tunnustettaisiin automaattisesti lapsen äidiksi. Suomalainen säätely siis kaventaa äitiyden määritelmää painottamalla synnyttämistä samalla asettaen geneettisen sekä intentionaalisen äitiyden toissijaiseen asemaan.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10929]
