Sivistävät, viihdyttävät, opettavaiset ja moraaliset eläimet: Suomalaisten suhde Korkeasaaren eläintarhaan ja sen eläimiin 1900- luvun alussa

Abstract

Korkeasaaren eläintarha perustettiin 1889. Vaikka eläintarha nousi heti suureen kävijäsuosioon, sen eettisyys ja tarkoituksenmukaisuus herättivät yhteiskunnallista keskustelua. Tästä huolimatta Korkeasaari jatkoi toimintaansa ja alkoi kehittymään sellaiseksi moderniksi eläin- ja luonnonsuojelutyöhön osallistuvaksi sekä luonnontieteellistä opetusta tarjoavaksi eläintarhaksi, jollaisena se nykyään tunnetaan. Tarkastelen tutkielmassani Korkeasaaren eläintarhalle muodostuneita erilaisia yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia merkityksiä 1900- luvun alussa ja sitä, mitä eläintarhaamisen etiikasta ja eläinten kohtelusta ajateltiin. Tutkin myös ihmisten ja eläintarhan eläinten välisiä vuorovaikutteisia suhteita. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia merkityksiä annettiin Korkeasaaren eläintarhalle ja sen eläimille 1900- luvun alun Suomessa ja mitä nämä merkityksenannot kertovat sen ajan suomalaisten eläinsuhteesta?

Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä on ympäristö- ja aatehistoria sekä ihmisen ja eläimen suhteen vuorovaikutuksellisuutta painottava kulttuurinen ja ihmistieteellinen eläintutkimus, joka painottaa eläinten merkitystä ihmisille sekä ihmisen ja eläimen välisen suhteen vuorovaikutteisuutta. Aiemmassa eläinaiheita käsittelevässä historiantutkimuksessa on tutkittu suomalaisten eläinsuhdetta tuotantoeläinten ja luonnonvaraisten eläinten osalta, ja myös eläimiä koskevia käsityksiä ja eläinsuojeluaatetta on käsitelty paljon. Eläinsuhdetta nimenomaan eläintarhan kontekstissa on tutkittu usein siitä näkökulmasta, että eläimet ovat olleet tieteellisen tiedon ja tieteeseen perustuvan maailmakuvan välittämisen keinona, ja modernit eläintarhat on nähty viimeaikaisessa historiantutkimuksessa myös kolonialististen aatteiden ja käytänteiden ilmentäjinä.

Tutkielmassani lähestyn eläinsuhdetta useista näkökulmista ja käyttämäni lähdeaineisto on laaja ja monipuolinen. Olen hyödyntänyt lähteinä Korkeasaaren eläintarhan perustaneen Helsingin anniskeluyhtiön asiakirjoja, sanoma- ja aikakauslehtien artikkeleita, Korkeasaaren eläintarhan kävijäoppaita sekä 1900-luvun alun kauno- ja tietokirjoja, joissa käsitellään eläintarhausta tai eläimiä. Tutkin Korkeasaaren eläintarhan historiaa näiden erilaisten eläimiä koskevien representaatioiden kautta 1900-luvun alkupuoliskon ajalta, noin vuodesta 1900 vuoteen 1950 asti. Olen rajannut tutkielmani käsittelemään tätä aikaa, koska 1900-luvun alkupuoliskolla suomalaisten eläinsuhteeseen vaikutti voimakkaasti kaupungistuminen sekä kaksi tämän ajan uutta aatetta: eläin- ja luonnonsuojeluaate.

Korkeasaaren eläintarhalle annettiin heti merkitys luonnontieteellisen opetuksen paikkana. Aluksi eläintarha suuntasi luonnontieteen opetuksen työväestölle ja heidän lapsilleen, ja eläimille annettiin kansansivistyksellinen merkitys. Myöhemmin Korkeasaaren eläintarha alkoi edustaa myös uutta porvarillista kaupunkikulttuuria, jossa nouseva uusi keskiluokka sekä turistit saattoivat viihtyä ja tutustua tieteen uusimpiin saavutuksiin, ja eläintarhan kautta Suomen koettiin kuuluvan moderneihin kulttuurivaltioihin. Eläinsuojeluaate vastusti ja luonnonsuojeluaate puolestaan kannatti eläintarhaamista, sillä eläinsuojelu keskittyi eläinyksilön hyvinvointiin ja moraaliin, ja luonnonsuojelu pikemminkin lajiensuojeluun ja luonnon tasapainon säilyttämiseen. Korkeasaaren eläimille muodostui merkityksiä niin ihmisten moraalin kehittäjinä kuin arvokkaina kulttuurillisina ja kansallisina luonnonmuistomerkkeinä. Halu suojella sekä eläinyksilöitä että eläinlajeja syntyi konkreettisesta havahtumisesta niiden kärsimykseen tai katoamiseen luonnosta, ja suuri vaikutus ihmisten eläinkäsitysten muodostumisessa oli eläinten toiminnalla, eleillä ja käytöksellä. 1900-luvun alun suomalaisten suhde eläintarhaamiseen ja eläintarhan eläimiin syntyi vuorovaikutteisissa suhteissa, joissa olivat läsnä toimijoina niin Korkeasaaren eläintarhan eläimet, eläintarhan pitäjät, eläintarhassa kävijät kuin laaja yleisökin. Eläimet olivat yleisön näkökulmasta Korkeasaaren eläintarhassa usein viihdettä, mutta niihin myös kiinnyttiin. Lisäksi eläinten kautta ihmiset tutkivat omaa ihmisyyttään pyrkien ymmärtämään sitä siinä missä eläimiä ja eläimyyttäkin.