Masennus- ja ahdistuneisuusoireilun yhteys päihdehäiriöisten äitien varhaisen vuorovaikutuksen ennustamattomuuteen

Abstract

Äidin ja lapsen varhaisella vuorovaikutuksella tiedetään tutkimusten perusteella olevan moninaisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Viime vuosina vuorovaikutuksen tutkimuksessa on herännyt kiinnostus äitien varhaisen vuorovaikutuksen aistisignaalien ennustamattomuuteen. Davisin ja kumppaneiden (2017) kehittämän mikrotason havainnointimenetelmän avulla ennustamattomuutta pystytään tarkastelemaan äitien tuottamien auditiivisten, visuaalisten ja taktiilisten aistisignaalien muodostamien sarjojen avulla. Äidin aistisignaalit ovat ennustettavia, kun niiden väliset siirtymät toistuvat johdonmukaisesti äidin ja lapsen välisessä vuorovaikutustilanteessa. Tutkimuksessa on saatu jo jonkin verran näyttöä aistisignaalien ennustamattomuuden vaikutuksista lapsen kehitykseen, mutta toistaiseksi ennustamattomuutta on tutkittu hyvin vähän kliinisissä aineistoissa tai psykososiaalisissa riskiryhmissä. Ennustamattomuuteen johtavista syistä ei myöskään tiedetä vielä paljoa, mutta raskauden aikaisen ahdistuneisuuden yhteydestä aistisignaalien ennustamattomuuteen on saatu alustavaa näyttöä. Tämän tutkielman tarkoitus oli tarkastella masennus- ja ahdistuneisuusoireilun yhteyttä aistisignaalien ennustamattomuuteen äideillä, joilla on päihdehäiriö. Oletimme, että niiden päihdehäiriöisten äitien, joilla oli enemmän masennus- ja ahdistuneisuusoireilua, vuorovaikutus lapsen kanssa olisi ennustamattomampaa. Tutkimukseen osallistui 53 päihdehäiriöistä äitiä. Heidän masennus- ja ahdistuneisuusoireitaan selvitettiin itsearviointilomakkeilla raskauden aikana ja lapsen ollessa n. 4 kuukauden ikäinen. Äitien synnytyksen jälkeistä masennusta kartoitettiin Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) -mittarilla (Cox ym., 1987). Raskausspesifiä ahdistuneisuutta mitattiin tätä tutkimusprojektia varten muokatulla kyselyllä, jonka pohjana käytettiin Levinin (1991) Pregnancy Anxiety Scale -mittaria sekä Saiston ym. (2001) kehittämää raskautta ja synnytystä koskevaa ahdistuneisuutta mittaavaa kyselyä. Synnytyksen jälkeistä ahdistuneisuutta mitattiin myös tätä tutkimusprojektia varten koostetulla kyselyllä, joka pohjautui Beck Anxiety Inventory (BAI) -mittariin (Beck ym., 1988) sekä General Health Questionnaire (GHQ) -kyselyn ahdistuneisuusulottuvuuteen (Goldberg & Hillier, 1979). Äitien aistisignaalien ennustamattomuutta arvioitiin Davisin ja kumppaneiden (2017) kehittämällä menetelmällä äidin ja lapsen videoidusta, n. 6 minuuttia kestäneestä vuorovaikutustilanteesta. Vastoin hypoteesejamme emme löytäneet tutkielmassamme yhteyttä päihdehäiriöisten äitien masennus- tai ahdistuneisuusoireiden ja aistisignaalien ennustamattomuuden välillä. On mahdollista, että masennus ja ahdistuneisuus vaikuttavat varhaisessa vuorovaikutuksessa muihin ominaisuuksiin kuin aistisignaalien ennustamattomuuteen. Toisaalta tutkielmamme tulos saattaa myös johtua päihdehäiriöisten äitien tutkimiseen liittyvistä metodologisista haasteista kuten pienestä otoskoosta. Aistisignaalien ennustamattomuuteen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä olisi jatkossa tärkeä tutkia lisää. Myös päihdehäiriöisten äitien ja heidän lastensa välisestä vuorovaikutuksesta tarvitaan lisää tutkimusta.