”Teki mieli suunnilleen mennä johonkin kalliolle huutamaan”: Queer-ilon affektiiviset ja paikallisesti rakentuvat merkitykset

Abstract

Queer-ihmisten myönteisiä kokemuksia sekä pienillä paikkakunnilla asuvien queer-ihmisten elämää on molempia tutkittu Suomessa suhteellisen suppeasti. Vähemmistöön kuuluvien ihmisten kokemuksissa ilmenevillä myönteisillä affekteilla, kuten ilolla, on kuitenkin reparatiivisesta näkökulmasta tutkimuksellista merkittävyyttä. Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa queer-iloa, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten kokemaa, heidän queer-identiteettiinsä liittyvää, iloa. Käsitän queer-ilon affektina ja tarkastelen sitä paikallisissa ja tilallisissa konteksteissa rakentuvana ja muovautuvana kokemuksena. Kohdennan tarkasteluni erityisesti pienillä paikkakunnilla asuneiden sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kokemuksiin valottaakseni paikallisuuden vaikutusta queer-ilon kokemuksiin sekä niiden merkityksiin. Tutkimuskysymykseni ovat:

1) Mitä queer-ilo on affektiivisena kokemuksena? 2) Miten paikallisuus rakentuu osaksi queer-ilon kokemusta? 3) Millaisia merkityksiä queer-ilolle annetaan?

Tutkielmassani avaan ensin tarkastelulleni keskeisiä käsitteitä ja valotan teemaan liittyvää aiempaa tutkimusta. Tämän jälkeen siirryn tarkastelemaan queer-iloa ja paikallisuutta affektiteorian kautta. Affektiteoreettisen linssin läpi avaan normien ja hierarkioiden, affektiivisen orientaation sekä reparatiivisuuden konseptien kautta queer-ilon eri ulottuvuuksia ja tarkastelunäkökulmia todetakseni, että ilolla on poliittista potentiaalia – ja sen tutkiminen on tärkeää. Tämän jälkeen kerron metodologialuvussa tutkimukseni lähtökohdista ja tekemistäni menetelmällisistä valinnoista. Avaan muun muassa tutkimukseni eettisyyttä ja kerron tutkimusprosessiani ohjanneesta queeristä tutkimusotteesta. Kiinnostus tämän pro gradu -tutkielman aihetta kohtaan kumpuaa omasta taustastani, joten huomioin oman asemani tutkijana sekä sisäpiiriläisenä tutkimuksen kaikissa eri vaiheissa, esimerkiksi queerin tutkimusotteen avulla.

Keräsin kahdeksasta haastattelusta koostuvan tutkimusaineistoni puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Koska tutkimukseni liittyy vahvasti kieleen ja merkityksiin, aineiston analyysimenetelmänä hyödynsin diskurssianalyysia. Analyysivaiheessa jaottelin aineistoni kolmeen diskurssiin: 1. Suhteellisuusdiskurssi, 2. vapautumisdiskurssi ja 3. turvadiskurssi. Suhteellisuusdiskurssi valottaa tapoja, joilla queer-ilo yhdistää sen kokijoita tiettyihin kehoihin ja asioihin, mutta samalla erottaa heitä toisista. Vapautumisdiskurssi puolestaan ilmentää queer-ilon tarjoamia vapautumisen ja uudelleenorientoitumisen mahdollisuuksia. Turvadiskurssi liittyy queer-ilon tarjoamiin – usein yksityisiin – pako- ja selviytymiskeinoihin ympäristöissä, joissa yksilö kohtaa turvattomuutta queer-identiteettinsä vuoksi.

Analyysissa ilmenee, että queer-ilo sisältää potentiaalia vaikuttaa sen kokijoihin monin eri tavoin, esimerkiksi heitä orientoivana eli suuntaavana tekijänä. Queer-ilo näyttäytyy aineistossa affektiivisesti intensiivisenä kokemuksena, jota haastateltavat kuvaavat niin ruumiillisina kuin henkisinä tuntemuksina. Pienen paikkakunnan konteksti rakentuu osaksi queer-ilon kokemuksia monitasoisesti, niin queer-ilon kokemusten saavuttamista vaikeuttavana, kuin myös koetun queer-ilon affektiivista voimakkuutta lisäävänä tekijänä. Laajemmin pro gradu -tutkielmani kuvastaa queer-ilon merkityksellisyyttä sekä kokemuksena että tutkimuksen kohteena.