Ulkomaalaistaustaisten nuorten aikuisten poliittinen osallistuminen : Syrjinnän ja sisäisen kansalaispätevyyden vaikutus osallistumiseen

Abstract

Maahanmuuttaneiden jälkeläisten poliittista osallistumista on tutkittu Suomessa suhteellisen vähän, vaikka maahanmuuttaneiden lapset ovat kasvava väestöryhmä Suomessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin 18–34-vuotiaiden suomalaisten poliittista osallistumista ja sitä, miten kokemus sisäisestä kansalaispätevyydestä ja mahdollinen kohdattu syrjintä vaikuttavat poliittiseen osallistumiseen. Tavoitteena oli selvittää, mitä poliittisen osallistumisen muotoja maahanmuuttaneiden jälkeläiset suosivat ja vaikuttavatko kohdattu syrjintä tai sisäinen kansalaispätevyys näihin valintoihin. Tutkielmassa tarkasteltiin institutionaalista ja ei-institutionaalista poliittista osallistumista. Institutionaalista osallistumista tässä tutkielmassa kuvasi äänestysosallistuminen ja ei-institutionaalista nimenkeräysten allekirjoittaminen, ostopäätökset ja mielenosoitusosallistuminen.

Sisäisellä kansalaispätevyydellä viitataan yksilön omaan kokemukseen siitä, että hän ymmärtää ja pystyy osallistumaan politiikkaan. Sisäisellä kansalaispätevyydellä onkin nähty aiemmassa tutkimuksessa tiivis yhteys poliittiseen osallistumiseen. Syrjintäkokemusten yhteyttä poliittiseen osallistumiseen perustellaan epäoikeudenmukaisuusteorialla (eng. grievance theory), jonka mukaan epäoikeudenmukainen kohtelu, kuten syrjintä, aktivoi erityisesti ei-institutionaaliseen poliittiseen osallistumiseen.

Tutkielman lähtökohtana ovat hypoteesit siitä, että kohdattu syrjintä vähentää institutionaalista poliittista osallistumista ja toisaalta aktivoi ei-institutionaaliseen osallistumiseen. Molemmissa hypoteeseissa korkea sisäinen kansalaispätevyys nähtiin poliittista osallistumista lisäävänä tekijänä.

Tutkielman aineistona käytettiin Gen2-kyselytutkimusaineiston maaliskuun 2023 ja lokakuun 2023 versioiden muuttujista yhdistettyä versiota. Aineisto on kerätty satunnaisotannalla täysi-ikäisiltä suomalaisilta, jonka toinen tai molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin: kuvailevana menetelmänä käytettiin ristiintaulukointia ja selittävänä menetelmänä kolmiportaista logistista regressioanalyysia. Logistisessa regressioanalyysissa tarkasteluun otettiin myös sosiodemografisia tekijöitä, kuten sukupuoli ja koulutustaso ja ikä.

Tutkielman analyysit osoittavat, että korkea sisäinen kansalaispätevyys on poliittisen osallistumisen kannalta merkittävin selittävä tekijä sekä institutionaalisten että ei-institutionaalisten osallistumisen muotojen osalta. Syrjintäkokemusten vaikutus näkyi hypoteesin osoittamalla tavalla ei-institutionaalisen osallistumisen muodoissa, joissa syrjintää kohdanneet olivat osallistuneet tarkasteltuja menetelmiä käyttäen aktiivisemmin verrattuna heihin, jotka eivät olleet kohdanneet syrjintää. Ei-institutionaalisen osallistumisen muodoissa huomattiin myös sukupuolen vaikutus, naiset käyttävät näitä osallistumisen muotoja miehiä todennäköisemmin. Tutkielman perusteella voidaan siis todeta, että korkealla sisäisellä kansalaispätevyydellä on syrjintäkokemuksia suurempi vaikutus maahanmuuttaneiden alle 35-vuotiaiden jälkeläisten poliittiseen osallistumiseen.