90 vuotta täyttäneiden muistisairautta sairastavien sosiaaliset suhteet ja elämäntyytyväisyys

Abstract

Väestön ikääntymisen myötä yli 90-vuotiaiden ja muistisairautta sairastavien määrä kasvaa. Tutkimustietoa tämän ikäryhmän elämäntyytyväisyydestä ja sosiaalisista suhteista on kuitenkin niukasti saatavilla. Tieto on välttämätöntä, jotta voidaan kehittää heidän tarpeitaan vastaavia palveluita ja tukea heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia 90 vuotta täyttäneiden muistisairautta sairastavien kokemaa elämäntyytyväisyyttä ja sosiaalisia suhteita. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään taustatekijöiden ja sosiaalisten suhteiden yhteyttä elämäntyytyväisyyteen. Tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää iäkkäiden hoitotyössä, sosiaali- ja terveydenhuollon opetuksessa ja ikäihmisten palvelujen kehittämisessä. Tutkimusaineistona käytettiin Tampereen yliopiston Tervaskannot 90+ -tutkimusprojektin vuoden 2022 postikyselyaineistoa. Analysoitava aineisto koostui 535 tamperelaisesta 90 vuotta täyttäneestä muistisairautta sairastavasta henkilöstä, jotka olivat vastanneet kyselyyn itse tai avustettuna. Elämäntyytyväisyyden ja sosiaalisten suhteiden yhteyksiä taustamuuttujiin analysoitiin ristiintaulukoinnin, Khiin neliö -testin ja Kruskal-Wallis H -testin avulla. Vastaajista suurin osa (60 %) oli jokseenkin tyytyväisiä ja 22 % hyvin tyytyväisiä elämäänsä. Tilastollisesti merkitsevä yhteys elämäntyytyväisyyteen havaittiin asumismuodon, koetun yksinäisyyden, masennuksen ja toimintakyvyn osalta. Palveluasumisessa asuvat, harvoin yksinäisyyttä kokevat, masennusta sairastamattomat ja toimintakykynsä hyväksi kokevat olivat tyytyväisempiä elämäänsä. Sosiaalisista suhteista lasten tapaamisella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys korkeampaan elämäntyytyväisyyteen (p=0,001). Sen sijaan sukupuolella, iällä, siviilisäädyllä tai koulutuksella ei ollut yhteyttä elämäntyytyväisyyteen. Yli 90-vuotiaiden muistisairautta sairastavien elämäntyytyväisyyteen ovat vahvasti yhteydessä toimintakyky, yksinäisyyden ja masentuneisuuden kokemukset sekä sosiaaliset kontaktit erityisesti omiin lapsiin. Tulokset korostavat tarvetta tukea iäkkäiden toimintakykyä, ehkäistä yksinäisyyttä ja masennusta sekä edistää sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä osana laadukasta hoitotyötä ja palvelujen kehittämistä.

With the aging of the population, the number of people over 90 and those with memory disorders is increasing. However, research on the life satisfaction and social relationships of this age group is scarce. This knowledge is essential for developing services that meet their needs and for supporting their overall well-being. The purpose of this master's thesis was to describe the perceived life satisfaction and social relationships of people aged 90 and over with dementia. The aim was to investigate how background factors and social relationships are associated with their life satisfaction. The study used data from the 2022 postal survey of the University of Tampere's Vitality 90+ research project.The analyzed data consisted of 535 individuals from Tampere, aged 90 and over with a memory disorder, whohad answered the survey themselves or with assistance. The associations of life satisfaction and social relationships with background variables were analyzed using cross-tabulation, the Chi-squared test, and the Kruskal-Wallis H-test. The majority of respondents (60%) were somewhat satisfied, and 22% were very satisfied with their lives. A statistically significant association with life satisfaction was observed for housing form, perceived loneliness, depression, and functional capacity. Those living in service housing, who rarely experienced loneliness, did not have depression, and perceived their functional capacity as good, were more satisfied with their lives. Of the social relationships, meeting one's children had a statistically significant association with higher life satisfaction (p=0.001). In contrast, gender, age, marital status, or education had no association with life satisfaction. The life satisfaction of people over 90 with dementia is strongly associated with functional capacity, experiences of loneliness and depression, and social contacts, particularly with their own children. The results emphasize the need to support the functional ability of the elderly, prevent loneliness and depression, and promote the maintenance of social relationships as part of high-quality care and service development.