"Aina saa olla ylpeä": Ironinen kielenhuoltodiskurssi viestintäsovellus Jodelin @kielipoliisit-kanavalla

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ironista kielenhuoltodiskurssia sosiaalisessa mediassa. Tavoite on selvittää, mitkä ovat ironian kohteet ja uhrit tavallisten kielenkäyttäjien käymässä kielenhuoltokeskustelussa ja mitkä tekijät kielenkäyttäjien kielen kommentoinnissa mahdollistavat sen, että onnistunut ironinen tulkinta voidaan tehdä. Tutkimuksen aineisto on kerätty viestintäsovellus Jodelin @kielipoliisit-kanavalta syys-, loka- ja marraskuun 2025 aikana. Se koostuu yhteensä 33 Jodel-keskusteluketjusta. Aineistolähde on valittu sillä perusteella, että siellä on edustettuna aktiivista, arkista kielenhuoltokeskustelua, jossa kommentoijat hyödyntävät muun muassa ironista ilmaisutyyliä. Sovelluksen toimintaperiaatteen vuoksi aineisto ei ole kaikille saatavilla, ja se on kokonaisuudessaan kuvattuna vain tässä tutkimuksessa. Aineistonkeruussa on huomioitu tutkimuseettiset periaatteet.

Tutkimuksen teoreettinen tausta on pragmatiikassa, joka korostaa tutkimusilmiön kontekstuaalista luonnetta. Menetelmänä toimii diskurssintutkimus. Aineistoesimerkit on eritelty aineistolähteestä ironiseksi kielenhuoltodiskurssiksi, ja analyysissa tarkastellaan, kuinka tämä diskurssi tarkalleen on edustettuna aineistossa. Tutkimus on laadullinen ja perustuu nimenomaan aineistoesimerkkien analyysiin.

Tutkielman tulosten perusteella voidaan päätellä, että selkeästi yleisin ironian kohde aineistossa on englannin kielen vaikutus suomeen. Koska ironia ilmaisee aineistossa kielteisiä asenteita, voidaan olettaa, että englannin kielen käytön kritisoinnin huomattava osuus kertoo siitä, että suomea halutaan suojella englannin vaikutukselta. Muut korostuneet ironian kohteet aineistossa ovat ilmaisun selkeyteen liittyvät seikat ja yhdyssanavirheet. Ironian uhreiksi päätyvät aineistossa niin tavalliset, yksityiset kielenkäyttäjät kuin julkisemmissakin rooleissa kieltä käyttävät. Uhreja kohdellaan siis aineistossa samalla tavalla riippumatta heidän asemastaan kielenkäyttäjinä. Aineistossa on vain yksi esimerkki, jossa ironian vastaanottaja ei ymmärrä ironista viestiä, ja sen perusteella voidaan sanoa, että monitulkintainen esitystapa ei juurikaan estä viestien välittymistä tai sotke vuorovaikutusta.

Ironiset tulkinnat aineistossa mahdollistavat erityisesti kontekstin antama tulkinnallinen pohja ja usein sen kautta ironisen viestin inkoherenssin purkaminen ja muodostaminen koherenssiksi. Myös sokraattisen ironiatyylin tunnistaminen toimii tulkinnan tehostajana. Yksittäisistä kielellisistä tekijöistä tai rakenteellisista piirteistä ei sen sijaan useimmissa tapauksissa ole tulkinta-apua ironisia viestejä purkaessa. Poikkeuksina toimivat konventionaalistuneet ironiatapaukset ja emojien käyttö. Toisaalta se, minkä kukin ironiseksi kielen keinoksi tai piirteeksi tulkitsee, voi olla usein yksilöllistä. Tekstimuotoista ironiaa tulkittaessa prosodisia tulkintavihjeitä ei luonnollisesti ole, eli tulkinta on tehtävä joko kielen ulkoisista seikoista tai kielen kirjallisesta asusta. Vaikka useammissa tapauksissa ironia on vaivatonta tunnistaa, on aineistossa joitain vaikeaselkoisempiakin esimerkkejä, mikä kertoo ilmiön monitulkintaisuudesta ja siihen vaikuttavista erinäisistä tekijöistä.