"Mihinkään ei ole varaa, olet kuin vankilassa omassa kodissasi” : Laadullinen analyysi työttömiin kohdistuvasta hallinnasta

Abstract

Tarkastelen tässä tutkielmassa työttömien kertomuksista ilmeneviä hallinnan kokemuksia hyödyntäen foucault’laista hallinnan analytiikkaa. Korkea rakenteellinen työttömyys kuvaa suomalaisen työttömyyden nykytilaa. Työttömien joukko koostuu moninaisista, eri elämäntilanteissa ja palveluntarpeissa olevista ihmisistä. 1990-luvun laman jälkeen suomalaisesta työvoimapolitiikasta on tullut enenevissä määrin aktivoivaa ja velvoittavaa. Muutoksiin ovat vaikuttaneet niin kansantaloudelliset kuin ideologisetkin syyt.

Työttömyys altistaa köyhyydelle ja on yksi ihmiselämän sosiaalisista riskeistä. Sanktiot, eli työvoimapoliittisesti moitittavasta toiminnasta, kuten työnhakuvelvoitteiden laiminlyönnistä seuraavat rangaistukset kohdistuvat työttömyystuen määrään. Sanktioiden on tutkimuksissa huomattu kohdistuvan eniten juuri vaikeassa asemassa oleviin pitkäaikaistyöttömiin, mikä voi työllistymisen helpottamisen sijaan syventää syrjäytymisen ja työttömyyden kierrettä.

Työttömän ihmisen elämään vaikuttavat useat yhteiskunnalliset instituutiot sekä työtöntä koskevat lait. Kuitenkin työtön on instituutioon nähden kaksijakoisessa asemassa, sillä perusturvaa saadakseen sitoutuu hän sen ehtona oleviin velvoitteisiin. Foucault’n mukaan institutionaalisesta strategisesta vallankäytöstä on kyse silloin, kun yksilön hallinta perustu valvonnan, ohjaamisen ja rankaisemisen tekniikoille. Aktivoivan työvoimapolitiikan onkin nähty ilmentävän modernia yksilön toiminnan kontrollia.

Tutkin tässä tutkielmassa sitä poikkeava asemaa, johon työttömyys johtaa työttömien omakohtaisten kokemusten kautta. Tutkimukseni aineistona toimii Leena Näreen, Markus Jäntin ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 2018 kerätty Työttömän tarina -laadullinen aineisto. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia hallinnan kokemuksia työttömien kertomuksista ilmenee? Tutkin aineistoa teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä.

Tunnistin analyysissä neljä hallinnan kokemusluokkaa: sanktioinnin pelon, itsemääräämisoikeuden rajoittumisen, vastentahtoisen työttömyyden sekä epäinhimillisen byrokratian. Aktivointia perusteleva uusliberalistinen näkökulma korostaa työttömien omaehtoisuuden ja toimintamahdollisuuksien parantumista. Kuitenkin aktivointi vaikuttaa toimivan jopa päinvastaisesti joidenkin työttömien kohdalla. Yllättävänä havaintona oli se, kuinka usein työttömät vertasivat asemansa vankina olemiseen. Kyseiset havainnot kertovat äärimmäisestä autonomian menettämisen kokemuksesta.

Hyödynsin analyysissä hallinnan analytiikan kolmea ulottuvuutta: rationaalisuuksia, tekniikoita ja subjekteja. Tunnistin hallinnan rationaalisuuksiksi uusliberaalin ihanteen aktiivisesta kansalaisesta, johon myös työttömän toiminta ja pyrkimykset halutaan saada ohjattua. Hallinnan tekniikoiksi tunnistin niitä keinoja, joilla työttömiä ohjataan toimimaan kohti haluttua työllistymisen päämäärää ja subjektikokemusta ilmensivät työttömien kokemukset sivuutetuksi tulemisesta, itsensä määrittelyvallan menettämisestä sekä työttömyyden myötä alisteiseen yhteiskunnalliseen asemaan joutumisesta.