”Ainoa, mikä täällä kehittyy, on työkalut”: Pelastusalan esihenkilöiden käsityksiä vuorovaikutuksesta johtamisessa
Ruotsalainen, Jarmo (2025)
2025
Viestinnän maisteriohjelma - Master's Programme in Speech Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-12-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025121711840
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025121711840
Tiivistelmä
Johtajuus on viestinnässä rakentuva prosessi, kun johtaja ja johdettava luovat yhteisiä merkityksiä heidän välisessä vuorovaikutuksessaan. Näkyväksi johtamisen tulokset tulevat johdettavan työssä. Johtamista kuvataan usein viestintänä, mutta käytännössä moni näkee viestinnän pelkästään jonkinlaisena johtajan työkaluna, vaikka viestintä on paljon enemmän. Viestintä tulee nähdä suuntautumisena, tapana ymmärtää johtajuutta sekä sosiaalisen vaikuttamisen prosessina.
Tutkielman tuloksista ilmenee, että vuorovaikutus nähdään tärkeäksi johtamisessa. Vuorovaikutus nähdään merkityksellisenä etenkin tavoitteiden saavuttamisessa, luottamuksen rakentumisessa sekä työyhteisön hyvinvointia edistäessä. Vuorovaikutus on esihenkilöille tärkeää niin arkisissa johtamistilanteissa kuin haastavissa johtamistilanteissa, joissa korostuvat ihmisläheisyys, rehellisyys ja avoimuus. Oman vuorovaikutusosaamisen kehittäminen esihenkilöiden välillä on kuitenkin vaihtelevaa eikä se ole järjestelmällistä.
Pelastusala on nähty hierarkkisena linjaorganisaationa, jossa on autoritäärisen johtamisen piirteitä. Tulosten perusteella pelastusalan johtamisympäristössä voidaan nähdä jännite eri johtamisviestintätyylien välillä, mikä asettaa pelastusalan esihenkilölle vaatimuksen kyetä vaihtamaan johtamistyyliään tilanteen ja ympäristön mukaan.
Tulosten perusteella pelastusala näyttäytyy puolisotilaallisena alana, jossa johtajuus rakentuu eri tavoin. Alan autoritäärinen historia nähdään taakkana, mikä näkyy edelleen juurtuneina käsityksinä, vuorovaikutuksen vähyytenä ja heikkona palautekulttuurina. Tulosten mukaan pelastusalalta puuttuu yhtenäinen johtamiskulttuuri. Pelastusalan johtaminen on kuitenkin kehittynyt, mutta se ei ole ollut hallittua eikä aina tietoistakaan. Kehittymistä on tapahtunut lähinnä ulkoisten tekijöiden kautta. Tulokset osoittavat kehittämistarvetta edelleen olevan.
Tutkielman tuloksista ilmenee, että vuorovaikutus nähdään tärkeäksi johtamisessa. Vuorovaikutus nähdään merkityksellisenä etenkin tavoitteiden saavuttamisessa, luottamuksen rakentumisessa sekä työyhteisön hyvinvointia edistäessä. Vuorovaikutus on esihenkilöille tärkeää niin arkisissa johtamistilanteissa kuin haastavissa johtamistilanteissa, joissa korostuvat ihmisläheisyys, rehellisyys ja avoimuus. Oman vuorovaikutusosaamisen kehittäminen esihenkilöiden välillä on kuitenkin vaihtelevaa eikä se ole järjestelmällistä.
Pelastusala on nähty hierarkkisena linjaorganisaationa, jossa on autoritäärisen johtamisen piirteitä. Tulosten perusteella pelastusalan johtamisympäristössä voidaan nähdä jännite eri johtamisviestintätyylien välillä, mikä asettaa pelastusalan esihenkilölle vaatimuksen kyetä vaihtamaan johtamistyyliään tilanteen ja ympäristön mukaan.
Tulosten perusteella pelastusala näyttäytyy puolisotilaallisena alana, jossa johtajuus rakentuu eri tavoin. Alan autoritäärinen historia nähdään taakkana, mikä näkyy edelleen juurtuneina käsityksinä, vuorovaikutuksen vähyytenä ja heikkona palautekulttuurina. Tulosten mukaan pelastusalalta puuttuu yhtenäinen johtamiskulttuuri. Pelastusalan johtaminen on kuitenkin kehittynyt, mutta se ei ole ollut hallittua eikä aina tietoistakaan. Kehittymistä on tapahtunut lähinnä ulkoisten tekijöiden kautta. Tulokset osoittavat kehittämistarvetta edelleen olevan.