Kansalaisuus ja sivistys murroksessa : toivo kestävämmän tulevaisuuden rakentajana Sitran Sivistys + -hankkeen julkaisuissa
Saarisalo, Maria (2025)
Saarisalo, Maria
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-12-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025121511707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025121511707
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee ekososiaalisen sivistyksen ja planetaarisen kansalaisuuden käsitteiden rakentumista sekä toivon retoriikan ilmentymistä Sitran Sivistys+ -hankkeen julkaisuissa. Tutkimus nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka keskiössä on todellisuuden rakentuminen kielellisten ja kulttuuristen merkitysten kautta. Menetelmällisesti tutkimus hyödyntää retorista diskurssianalyysiä, jonka avulla tunnistetaan moraalisia velvoitteita ja yhteiskunnallista ajattelua ohjaavia kielellisiä keinoja. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää miten sivistys- ja kansalaisuuskäsitysten tulisi uudistua ekologisen kriisin aikakaudella. Tutkimuksen tulokset osoittavat tarpeen käsitysten uudistamiseen ja päivitettyjen näkökulmien tuomiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, koulutuspolitiikkaan ja kestävän kehityksen strategioihin.
Tutkimus osoittaa, että ekososiaalinen sivistys haastaa perinteisen sivistyskäsityksen, joka on painottanut yksilön tiedollista ja kulttuurista kehitystä. Uusi sivistysajattelu korostaa ekologista kestävyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta. Planetaarinen kansalaisuus laajentaa yksilön roolia globaaliksi toimijaksi, joka kantaa vastuuta koko planeetasta ja sen tulevaisuudesta.
Tutkimus tunnistaa viisi toivon lajia (kärsivällinen, kriittinen, arvioiva, päättäväinen ja utooppinen), jotka ilmenevät eri tavoin analysoiduissa teksteissä. Toivon retoriikkaa hyödynnetään aineistossa pääosin implisiittisesti, erityisesti ratkaisukeskeisyyden ja kollektiivisen toimijuuden kautta. Toivo näyttäytyy strategisena voimavarana, joka ei ainoastaan ylläpidä tulevaisuususkoa, vaan yhdistää tunteet, toiminnan ja ajattelun sekä toimii yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistajana. Retoriset keinot, kuten ääri-ilmaisut, asiantuntijapuhe, tosiasiana esittäminen ja määrällistäminen, rakentavat moraalista velvoitetta ja vahvistavat käsitteiden merkitystä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.
Tutkimus osoittaa, että ekososiaalinen sivistys haastaa perinteisen sivistyskäsityksen, joka on painottanut yksilön tiedollista ja kulttuurista kehitystä. Uusi sivistysajattelu korostaa ekologista kestävyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta. Planetaarinen kansalaisuus laajentaa yksilön roolia globaaliksi toimijaksi, joka kantaa vastuuta koko planeetasta ja sen tulevaisuudesta.
Tutkimus tunnistaa viisi toivon lajia (kärsivällinen, kriittinen, arvioiva, päättäväinen ja utooppinen), jotka ilmenevät eri tavoin analysoiduissa teksteissä. Toivon retoriikkaa hyödynnetään aineistossa pääosin implisiittisesti, erityisesti ratkaisukeskeisyyden ja kollektiivisen toimijuuden kautta. Toivo näyttäytyy strategisena voimavarana, joka ei ainoastaan ylläpidä tulevaisuususkoa, vaan yhdistää tunteet, toiminnan ja ajattelun sekä toimii yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistajana. Retoriset keinot, kuten ääri-ilmaisut, asiantuntijapuhe, tosiasiana esittäminen ja määrällistäminen, rakentavat moraalista velvoitetta ja vahvistavat käsitteiden merkitystä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.
