Kunnallisen itsehallinnon toteutuminen kuntarakennemuutosten näkökulmasta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Suomen perustuslain (731/1999) 121 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon suhteutumista kuntarakenteiden muutoksiin ja niihin liittyviin valtion ohjauskeinoihin. Lisäksi tarkastelun kohteena tutkimuksessa on kuntien tehtäviä koskeva lainsäädäntö ja oikeuspoliittisen pohdinnan kautta tutkimuksessa analysoidaan kyseisen lainsäädännön nykyistä tilaa sekä sen muutostarpeita. Tutkimus on lainopillinen ja tutkimuksessa keskeisiä säädöksiä ovat Suomen perustuslaki, kuntalaki (410/2015) sekä kuntarakennelaki (1698/2009). Kansainvälisen sääntelyn puolelta keskiössä ovat Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan artiklat. Lisäksi lakien esitöiden ja oikeuskirjallisuuden avulla tutkimuksessa tehdään tulkintaa perustuslain 121 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon sanamuodon mukaisesta ja tavoitteellisesta merkityksestä sekä kuntien tehtäviä koskevan lainsäädännön tilasta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että valtion kuntiin kohdistamat kuntarakennemuutokset eivät ole lähtökohtaisesti ristiriidassa perustuslaissa säädetyn kunnallisen itsehallinnon kanssa, vaikka kuntien ja valtion suhde onkin jännitteinen vallitsevassa tilanteessa, jossa kuntiin ja niiden tehtäviin on kohdistunut suuria muutoksia. Tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että valtion taloudelliset ohjauskeinot ja erityisesti kuntien valtionosuuksiin liittyvät muutokset haastavat kunnallisen itsehallinnon ja siihen sisältyvän rahoitusperiaatteen toteutumista. Oikeuspoliittisen tarkastelun tuloksena kuntien tehtäviin liittyen voidaan todeta, että voimassa oleva kuntien tehtäviä koskeva lainsäädäntö ei vastaa nykyistä tilannetta, jossa kunnat eriytyvät yhä enemmän toisistaan. Kunnat eroavat voimakkaasti toisistaan niin taloudellisilta kuin demografisilta olosuhteiltaan, mikä asettaa vaatimuksen nykyisen lainsäädännön muuttamiseksi joustavammaksi, kuntien lakisääteisiä tehtäviä keventävämmäksi sekä yhteistyömahdollisuuksia lisäävämmäksi. Kokonaisjohtopäätös tutkimukselle on, että perustuslaissa säädetty kunnallinen itsehallinto toteutuu suhteuttaessa sitä kuntarakennemuutoksiin liittyviin valtion ohjauskeinoihin. Kuntien taloudellisen eriytymisen ja suurten hallinnollisten muutosten, kuten hyvinvointialueuudistuksen myötä kunnallisen itsehallinnon ja valtion ohjauskeinojen välinen suhde on kuitenkin muuttunut aiempaa jännitteisemmäksi. Kuntien tehtäviä koskevan lainsäädännön joustavoittaminen ja normien keventäminen on tarpeen, jotta kunnallinen itsehallinto sekä palvelujen ja kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuvat myös tulevaisuudessa.