Digiosaajien oikeudet ja vapaudet – Sisällönanalyysi kansalaisuudesta Euroopan Unionin digitaalisessa tulevaisuudessa

Abstract

Kansalaisuus kehittyy yhteiskunnan rakenteen ja sen sisäisten liikkeiden mukana. Digitalisaatio on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut yhteiskuntaan globaalisti vaikuttava kehityskulku, joka on vaikuttanut myös siihen, miten kansalaisuus toteutuu yhteiskunnassa, millaisia taitoja on hyvällä kansalaisella, ja millaisia uusia oikeuksia kansalaisille tarvitaan digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Kansalaisuus vaihtelee eri maantieteellisten alueiden välillä. Tarkastelen kansalaisuutta sen länsimaalaisessa kontekstissa, jossa modernin kansalaisuuden keskiössä ovat kansalaisten oikeudet. Tällaisen kansalaisuuden toiminta-alueet ovat vastuu, yhteiskunnallinen luottamus, egalitarismi ja individualismi. Digitalisaatio on yhteiskunnallinen kehityskulku, jota määrittelee digitaalisten teknologioiden nopea kehitys ja niiden vaikutus yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Digitalisaatio vaatii kansalaisia kehittämään digitaalisia taitojaan ja muokkaa kansalaisten jokapäiväistä toimintaa. Digitaaliset teknologiat voivat toimia yhteiskuntaa tasa-arvoistavana tekijänä, mutta uudet teknologiat ovat ja niiden hyödyt myös jakautuvat eriarvoisesti. Tätä ilmiötä kutsutaan digitaaliseksi kuiluksi, joka erottaa kansalaiset sen mukaan kenellä on pääsy digitaalisiin teknologioihin ja tarvittavat taidot niiden hyödyntämiseen. Digitalisaation kautta myös datan rooli yhteiskunnassa on kasvanut. Kansalaiset tuottavat dataa käyttämällä digitaalisia teknologioita, mutta eivät omista sitä. Sen sijaan datasta on tullut arvokasta kauppatavaraa. Tutkimusongelmani on miten kansalaisuus rakentuu EU:n digitaalisen vuosikymmenen toimintapoliittisessa ohjelmassa. Aineistoni on Euroopan komission esitys 2030 digitaalinen kompassi: eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten, johon toimintaohjelma perustuu. Analysoin aineistoa aineistojohtoisella sisällönanalyysilla ja tunnistin siitä neljä kansalaisuuden ominaisuutta. Nämä ominaisuudet ovat maantieteellisistä ja sosiaalisista rajoituksista vapautunut kansalainen, digitaitoja hyödyntävä ja oppiva kansalainen, oikeuksiaan digitaalisessa ympäristössä hyödyntävä kansalainen ja digitalisaation avuin hyvinvoiva ja turvassa oleva kansalainen. Analyysin tuloksissa heijastuu kansalaisuuden kulttuurillisen ja oikeudellisen toiminnan digitalisoituminen. Kansalaisilta odotetaan digitaalisessa kompassissa päätöksentekoa esimerkiksi oman terveyden hallinnoinnissa ja työuravalinnoissa, mutta poliittisessa toiminnassa kansalaisten toiminta esiintyy rajallisesti. Kompassin ulkopuolelle jää myös kansalaisten psyykkinen ja henkinen hyvinvointi digitaalisessa maailmassa ja sen riskien minimoiminen. Jotta digitaalisen kompassin rakentava kansalaisuus edustaisi kansalaisuutta kansainvälisessä digitalisaatiopolitiikassa EU:n jäsenvaltioilla pitää olla tahtotilaa toteuttaa Digitaalinen vuosikymmen -poliittinen toimintaohjelma.